Maha tyhjänä

No nyt on sitten ensimmäiset sairaspäivät takana uudessa kotikaupungissa. Olimme molemmat mahataudissa pari päivää, mikä veti ihan voimattomaksi. No, siitäkin selvittiin. Kaipa sairastaminen on yksi olennainen tapa elää arkea.

Mahan ollessa ihan tyhjä ja heikotuksen iskiessä mietin noita kadulla eläviä ihmisiä tavallista enemmän. On talvi, joten yöllä on koleaa ja sataa. Kapkaupungin kaduilla autoillessamme näemme usein ihmisiä, jotka kerjäävät tien laidassa, ja osa heistä on teini-ikäisiä. Ja moni heistä elää kadulla.

Olen miettinyt hyväntekeväisyyskohteita, joihin voisin lähteä mukaan. Ensi viikonloppuna osallistun Blisters for Bread -kävelylle, jossa kävelen 5km ja maksan pienen osallistumismaksun, jolla kerätään rahaa ilmaiseen kouluruokailuun vähävaraisille. 44 % of all South Africans are under 17 years old. You can't teach a hungry child. Tämä on ainakin hyvä kohde. Kerron lisää viikonlopun jälkeen.

Lisää laseja

Löysin tarjouksesta lisää noita kahvilatyylisiä laseja ja kannun niiden seuraksi. Lisäksi metsästin kirpparilta pölyiset konjakkilasit, jotka ovat pesun jälkeen kuin uudet. Sushi-settikin täydentyi, kun eräässä sisustusliikkeessä myytiin näin kauniita syömäpuikkoja. Kiinalaisesta supermarketista sain halvalla soijakupit. Näin se astiakaappi täyttyy salakavalasti.

Käsitöitä ja muuta mukavaa

Olen löytänyt ihastuttavia afrikkalaisia käsin tehtyjä taide-esineitä eli zulu-naamion ja norsukuvioiden korulippaan. Zulu-naamion ostin afrikkalaista käsityötä myyvästä liikkeestä ja lippaan tänään käytettyjen huonekalujen kaupasta. Molemmat liikkeet löytyvät tuolta Main Roadilta. Näistä tulee hyvä mieli ja niitä voi katsella loputtomasti. Puu on lämmin ja monivivahteinen materiaali ja jokainen veistos on yksilö.

Itsekin innostuin taas luomaan: lisää mohairhuiveja. Olen nimennyt tämän taidekäsityöni "Tulta ja tuhkaa" ja kyseessähän on diptyykki:

Kotimme värimaailmaan sain innostusta tästä 1930-luvun suomalaisesta matkailujulisteesta. Oranssia! Sinistä! Oranssi huivi lämmittää myös näköaistin välityksellä.

Parvekkeelle pelargonioita

Eikös näytä tutulta ja hyvin suomalaiselta, että meillä on nyt pelakuita parvekkeella? Pelargonia tai geranium on kuitenkin täältä kotoisin, joten se toivottavasti kestää ulkona näin talvellakin.

Ostin kirpparilta 1987 julkaistun kirjan The South African Garden Month by Month, jonka on kirjoittanut Zoë Gilbert, ja siinä sanotaan elokuusta näin: "The winter is nearly over and the spring garden is a picture with daffodils, anemones, ranunculus, gay indigenous bulbs and spring flowering annuals. The flowering apricot will be covered with lovely pink blossoms, and possibly so will the flowering almond. And now it's time for the gardener to plan the summer garden."

Noita edellä mainittuja en ole nähnyt, mutta valkoinen Cape Daisy kukki hienosti viime viikonloppuna länsirannikolla ja näytti ihan lumelta peltojen laidalla.

Iltakävelyllä Beach Roadilla

Lähes joka ilta kävelen Beach Roadilla tunnin verran, vaikka tänään taisi puoli tuntia riittää. Kävelen punavalkoiselle Green Pointin majakalle asti ja takaisin tänne Arthur's Roadille. Viime viikolla otin kameran mukaan, ja tältä siellä näytti.

Viimeisessä kuvassa on kotitalomme. Matkan varrella vilahti myös monelle tuttu Green Pointin stadioni, missä pelattiin jalkapallon maailmanmestaruuskisojen Kapkaupungin pelit. Beach Roadilla on mukava meininki, kun koirat ja lapset pyörii jaloissa ja lenkkeilijät väistelevät toisiaan. Kesällä siellä on varmasti suorastaan ruuhka.

Kirstenbosch

King Protea oli kukassa pari viikkoa sitten käydessäni Kirstenboschin kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä on ihana tuliaiskauppa, josta ostin pelargonian ja ruusun tuoksuista saippuaa. Pelargonia kasvaa täällä luonnossa pensaina ja on täältä kotoisin.

Vuorinäkymä ikkunastamme

Lion's head näkyy ikkunastamme komeasti. Toisella suunnalla on meri. Meri ja vuoret hallitsevat Kapkaupungissa lähes jokaista näkymää.

Vati Kleinmondista

Kävimme viikonloppuna tähyilemässä valaita Hermanuksessa, tunnin ajomatkan päässä Kapista. Se on maailman paras paikka katsella valaita mantereelta käsin. Näin minulle kerrottiin. Ja näimme kuin näimmekin kaksi Southern right walea kisailemassa. Niiden evät ja pyrstö vilahtivat useaan otteeseen - ja sitten toinen niistä hyppäsi ilmaloikan ja näin sen kokonaan! Upea kokemus.

Matkan varrella kävimme Kleinmondissa sijaitsevassa The Potter's Gallery'ssa ja ostin tämän kauniin, hunajankeltaisen vadin. Hinta oli käsittämättömän halpa R225 eli 23 euroa. Oliivikuviot ja keltainen väri muistuttavat minua Provencesta. Vihreä kynttilä löytyi Hermanuksesta. Ja tuohikoru on tietty suomalainen, siitä ei voi erehtyä. Minulla on ollut tämä koru teini-iästä alkaen. Sisustusesineenä se toimii ehkä vielä paremmin kuin asusteena.

 Lisää Provence-tunnelmaa laventelilla. Ruukku löytyi Hermanuksesta markkinoiden yhteydessä avoinna olevasta sisustusliikkeestä. Kapsissa on välimerellinen ilmasto, joten täällä harrastetaan paljon Provencen ja Toscanan alueen kasveja ja sisustusesineitä.

Vintage-julisteella väriä elämään

Ihanaa! Tänään saimme kehystämöstä julisteen, jonka roudasin matkalaukussa Suomesta. Tällaiset 1920-luvun mainosjulisteet ovat minusta kauniita ja niissä on hyvä meininki. Nyt koti tuntuu entistäkin enemmän kodilta. Paspartout on suorastaan oranssi. Värin nimi on mandariini. Poltettu oranssi, oikeastaan. Se tuo uusia ideoita asunnon värimaailmaan. Ja juliste sopii mainiosti kirjani teemaan, josta luen kaiken aikaa.

Vaikutteita Välimereltä

Mojitot Barcelonassa ihanista laseista.

Jääkylmää sitruunamehua samanlaisista laseista Sorrentossa.

Ja lopulta ostimme Kapkaupungissa neljä tällaista lasia, joista voi siemailla vaikka appelsiinimehua aamuisin.

Mohair tulee Etelä-Afrikasta

Maailman mohairista puolet tulee eteläafrikkalaisista mohair-vuohista. Sen kunniaksi tartuin heti puikkoihin ja kudoin hartiahuivin. Aika tumma. Toinen voisi olla vaaleampi tai vaikka punainen. Mohairia kutoo tosi nopeasti isoilla puikoilla. Viileinä talvi-iltoina hartiahuivi on ihanan lämmin!

Tällaistako on downshifting?

Tämän blogin perusidea oli kertoa siitä, että ostaisimme vähemmän tavaraa uuteen kotiin kuin mitä meillä oli Suomessa. Kuvittelin, kuinka vain kuuntelen radiota ja kudon mohairhuiveja. Tämä lähinnä huvittaa minua tällä hetkellä, kun olemme ostaneet ja ostaneet ja ostaneet kyllästymiseen asti nämä ensimmäiset pari viikkoa, jotka olemme uudessa kodissamme asuneet. Näistä ostoksista vain murto-osa on sellaisia kauniita esineitä, joita on ihana shoppailla, ja pääosa on tylsän käytännöllistä tavaraa, kuten imuri, hiustenkuivaaja, tehosekoitin, radio, tietokoneen näyttö, henkilövaaka (olen ikuinen laihduttaja!), ruokailuvälineet, sakset, veitsisarja, paistinpannu, paistolasta ja kylpyammeen liukueste.

Sisutuksellisia juttuja olen onneksi myös saanut hankkia: italialaistyyppiset juomalasit, japanilainen teepannu ja sihti, korkea maljakko, pikkumaljakko ja suola- ja pippurimyllyt. Nämä kaikki ovat läpinäkyvää lasia!  Aika yllättävää, koska olen yleensä värien ystävä. Ehkä olen vähän varovainen vielä, kun haluan ensin miettiä, mihin suuntaan alan asunnon ilmettä kuljettaa. Asunnossa oli valmiina valkoista talousposliinia kaikki perusjutut. kuten mukit, lautaset ja kulhot neljälle. Lasin lisäksi olemme ostaneet teräsastioita, kuten pannunalustan, hedelmäkulhon ja keittiöön purkkeja. Valkoiset froteepyyhkeet ja valkoinen kehys hääkuvallemme eivät myöskään lisää omaperäistä ilmettä asuntoon. Kirpparilta löysin sentään vihreän pikkumaljakon ja markkinoilta mustavalkoisen, käsityönä tehdyn afrikkalaisen vadin. God Save Afrika -keittiöpyyhe on onneksi ihanan kirjava perusväreineen. Ostin sen ja pikkuisen aloen ruukussa Kirstenbochin kasvitieteellisen puutarhan myymälästä. Kirstenboshissa näin King Protean kukassa. Upea kukka! Katukaupustelijalta ostetut proteat ovat kestäneet kotona maljakossa jo pari viikkoa. 

Asunto on siis kalustettu, joten meidän ei ole tarkoitus ostaa paljoa huonekaluja. Olemme kuitenkin panostaneet seuraaviin: jalkalamppu, pöytälamppu, työpöytä ja -tuoli. Ne kaikki liittyvät työntekoon, koska jalkalamppuakin tarvitaan lukulamppuna olohuoneessa. Huone on muuten aika hämärä, joten valitsimme lampun, joka valaisee suoraan lukunurkkausta ja katon kautta koko huonetta. Lamppu on ensisijaisesti käytännöllinen, mutta samalla ihan tyylikäs ja keveä tyylihuonekalujen rinnalla. Ai juu, ostimme myös kaksi tummaa klaffituolia parvekkeelle, jotta pääsemme leppoisammin maisemia ihastelemaan.

Asuntomme on kalustettu kahden makuuhuoneen asunnoksi, joten olemme tehneet toisesta makuuhuoneesta työhuoneen ja vierashuoneen yhdistelmän. Ajattelimme panostaa noin 100 euroa työpöytään, mutta kun näimme 150 euroa maksavan klassisen, tumman työpöydän, olimme myytyjä. Pöytä on varmaankin viime vuosisadan alusta, ja todella hienossa kunnossa. Löysimme sen Sea Pointin Main Roadilla olevasta käytettyjen huonekalujen kaupasta. Uskon, että ostamme sieltä vielä jotain muutakin. Työtuoli on moderni ja siinä keskityimme toimivuuteen ja ergonomiaan. Pinkki pikkulamppu keventää huoneen raskasta ilmettä mukavasti.

Olen jotenkin hurahtanut tähän tyylihuonekalujen maailmaan ja haluaisin viedä olohuoneemme vielä aivan hyvän maun rajoille ostamalla messinkisen, koristeellisen, viisihaaraisen kynttilänjalan. Että siinä sitä downshiftingiä teille sitten! No, ainakin kuuntelen radiota ja kudon mohairhuivia.

Koipallot, DOOM ja jätehuolto

Asunnon äänimaailma on hauska: lokkien kirkunaan sekoittuu Main Roadin kimppataksien huuto, kun niiden sisäänheittäjät houkuttelevat asiakkaita huutelemalla eri määränpäiden nimiä. Täällä tuoksuu meri… ja koipallot! Edellinen asukas oli joku brittinainen, joka kylvi koipalloja joka paikkaan. Ensitöiksemme keräsimme ne kaikki pois. Paikalliset ovat vakuuttaneet meille, ettei niitä tarvita. Ja mieluummin otan koinsyömät lakanat kuin sen kauhean lemun. Työhuoneen komerossa haju on voimakkain ja tunnen sen vieläkin aina, kun tulemme sisään. Mutta onneksi se on heikentynyt tuntuvasti. Koiperhosiin en ole törmännyt, mutta ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa törmäsin kolmen sentin mittaiseen torakkaan kylpyhuoneessa. Sankarini Martin napautti sen hengiltä kengällä. Ostimme DOOM-nimistä myrkkyä, jolla käsittelimme kylppärin nurkat, eikä enempää mönkijöitä ole näkynyt.  

Jätehuolto on asia erikseen: jätteitä ei lajitella lainkaan kotona, mutta jätehuollosta vastaava yritys lajittelee roskat kaatopaikalla. Täällä saa työntekijän mihin tahansa tehtävään, sen verran korkea työttömyysprosentti maassa on. Käytäntöjä on erilaisia. Kauhistuneena kuuntelimme sukulaismiestä, joka kertoi tyytyväisenä, että he panevat kaikki kierrätettävät jätteet yhteen roskikseen, ja kehitysvammaiset lapset lajittelevat ne palkkiota vastaan myöhemmin! Sosiaaliturva ei myöskään ole kovin kummoinen. Tuntuu todella omituiselta heittää lasi- ja muovipullot, kahvisuodattimet, ruokajätteet, tölkit ja purkit ja sanomalehdet samaan roska-astiaan. Maito myydään muovipulloissa, eikä niitäkään kierrätetä – ainakaan ennen kaatopaikkaa.

Arthur’s Road, Sea Point, Cape Town

Saavuimme Kapkaupunkiin 10.7.2011 ja heti ensimmäisellä viikolla kiertelimme valitsemassamme kaupunginosassa Sea Pointissa asuntoa etsimässä. Onneksemme Sea Pointin Main Roadilla on useita asunnonvälittäjiä. Annoimme tietomme ainakin neljälle toimistolle, mutta lopulta Martin löysi asunnon netistä Gum Tree -nimiseltä nettisivulta, jossa yksityiset ja välittäjät esittelevät vuokrattavia asuntoja. Martin soitti asunnon omistajalle, joka hoiti vuokrausta itse, ja menimme katsomaan asuntoa. 

Heti ovella minulle tuli sellainen olo, että tästä voisi tulla meidän kotimme. Kyseessä on kolme huonetta ja keittiö kuudennessa kerroksessa ja turvallisen oloinen taloyhtiö. Sijainti on mainio: Beach Roadin rantabulevardille on 50 metriä, samoin liikekatu Main Roadille. Asunnon huonekorkeus on yli kolme metriä, lattiat ovat eteisessä ja olohuoneessa kaunista punaruskeaa parkettia, keittiössä ja vessassa valkoista kaakelia ja kummassakin makuuhuoneessa vaaleaa kokolattiamattoa. Isommasta makuuhuoneesta pääsee parvekkeelle, josta on hieno näköala sekä Lion’s head -vuorelle, että merelle. Olohuoneen ikkunoista näkyy myös vuori. Pohjaratkaisu on tosi toimiva. Muutimme sisään 25.7.11.

Asunto vuokrattiin kalustettuna ja myös keittiössä on kaikki tarvittavat kodinkoneet – paitsi tiskikone. Vuokranantajamme aikoo vaihtaa sohvaryhmän ja siihen kuuluvan pöydän uudempaan noin kuukauden kuluessa. Nykyinen sohvaryhmä on tumman purppuranpunainen, mutta ei hullumpi. Väri on minusta ihan mukava, mutta sohvassa ei ole mukava istua, koska istuintyynyt liukuvat ikävästi. Sohvapöydän lasi on rikki. Emme siis jää kaipaamaan niitä, kun ne vaihdetaan. Hieman jännittyneenä kyllä odotan, minkälaiset uudet sohvat sitten ovat!

Muut kalusteet ovat vanhoja tyylikalusteita eli koukeroista tummaa puuta. Suomessa asuntomme oli pohjoismaisen suoralinjainen ja moderni, mutta olen jo ihastunut näihin huonekaluihin. On jotenkin mukavaa, että kotimme tyyli on selvästi erilainen kuin Suomessa. Olohuoneessa on pöytäryhmä, joka saa jokaisen tuntemaan itsensä todella pieneksi. Tuolit ovat suuret ja mukavat, ja jykevä pöytä on hienossa kunnossa. Lisäksi olohuoneessa on TV-pöytänä vanha puutaso.

Isommassa makuuhuoneessa, jossa me nukumme, on valtavasti kaappitilaa ja iso sänky, jonka pääty on suoraan 60-luvulta: kullanvärinen, koukeroinen pinnapääty. Siirsimme toisesta huoneesta makuuhuoneeseemme myös kauniin punaruskean lipaston, johon kuuluu peili. Lisäksi huoneessa on vanha nojatuoli, joka sopii paremmin vaatepuuksi kuin istumiseen.

Toisessa makuuhuoneessa on iso, raskas ja tumma puusänky ja samantapainen nojatuoli. Tästä huoneesta on nyt tullut vierashuoneen ja työhuoneen yhdistelmä, kun ostimme sinne sängyn tyyliin sopivan työpöydän ja modernin työtuolin ja pinkin pikkulampun. Hankinnoistamme lisää myöhemmin.

Vaikka asunnon yleisilme miellyttää minua kovasti, en ole tyytyväinen täällä valmiina olleisiin tauluihin, joita on kaksi kappaletta. Ne ovat tylsiä ja huonosti tehtyjä tusinateoksia, ja koetamme päästä niistä eroon. Olohuoneen punamusta matto näyttää nuhruiselta, vaikka on kuulemma uusi. Eteisessä oli samanlainen, mutta sen käärimme heti rullalle ja siirsimme toisen sängyn alle piiloon. Mieluummin katselemme kaunista parkettilattiaa. Jossakin vaiheessa ehkä vaihdamme maton, vaikka toisaalta sen sopinee vintage-julisteeseen, jonka toin Suomesta, ja joka on nyt kehystettävänä. Sen paspartout on punainen ja kehys musta.

Asunnossa on siis ”kaikki tarvittava”, mutta joitakin puutteita on täytynyt täydentää. Ja omaa ilmettä, väriä ja särmää täytyy saada lisää!