Muutimme mieheni kotimaahan mukanamme vain isot matkalaukut, ja harkitsemme jokaista kotiin liittyvää ostosta tarkkaan. Tutustumme ihmisiin ja uuteen kotikaupunkiimme pikku hiljaa, kortteli kerrallaan. Miten kodista tulee koti toisella puolen maailmaa?
Klikkaa blogipostauksen kuvaa, niin saat kuvat isompina esiin!
torstai 10. lokakuuta 2013
Jäähyväiset – tältä erää
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös aikamme Kapkaupungissa. Muutamme joulukuussa takaisin Suomeen, mutta tarkoituksemme on joidenkin vuosien jälkeen palata tänne toiseen kotimaahamme. Tätä kirjoittaessa asumme jo mieheni vanhempien luona länsirannikolla. Kapkaupungissa käydessämme käymme suorastaan haikeana Sea Pointin Promenadella kävelemässä. Näin se vain arki muuttuu nostalgiseksi!
Muutimme Etelä-Afrikkaan heinäkuussa 2011 eli olemme asuneet täällä kaikkiaan kaksi ja puoli vuotta. Emmepä arvanneet, että palatessamme Suomeen meitä onkin kolme. Vauvamme kasvaa kohisten ja saa meidät hyvälle tuulelle pienillä ihmeteoillaan. Tänään hän löysi varpaansa! Kun asuu kaukana perheestä, voi perhe tullakin entistä tärkeämmäksi. Samalla uudessa kotimaassa mieheni perhe on tullut minullekin läheiseksi. Nyt tuntuu tosiaan siltä, että elämme elämämme kahdessa maassa vuorotellen ja kumpikin maa on koti. Voi olla, että ensi kerralla asumme jossakin toisessa kaupungissa, vaikkapa pikkukaupungissa. Olemme viihtyneet hyvin täällä länsirannikolla esimerkiksi.
Tulimme tänne vain kahden ison matkalaukun kanssa ja samalla tavalla aiomme lähteä. Mutta muutto osoitti, että kahdessa vuodessa tavaraa kertyy salakavalasti kaappeihin ihan kamalasti! Jouduimme lainaamaan peräkärryn, että saimme tavaramme mieheni vanhempien vintille. Pelkät astiat ja keittiötavarat veivät monta laatikkoa. Tavoitehan oli elää 100 tavaraa -liikkeen mukaisesti vähällä omaisuudella täällä, mutta niin vain on kertynyt vaatteita, siivoustarvikkeita, kirjoja, levyjä, muutama taulu jne. Ja tietysti sitä vauvakamaa. Mutta siitä onneksi pääsemme aika hyvin eroon, koska puolivuotias tarvitsee aika eri tavaraa kuin sitä nuorempi vauva. Kierrätykseen vain. Pakatessa tuli mieleen, miten kamalasti kamaa meillä on Suomessa varastossa, eikä enää tee mieli haalia niin paljon tavaraa mukaan. Hyvä niin.
Kuvassa olemme Cape Agulhasissa viime heinäkuussa. Cape Agulhas on Afrikan mantereen eteläisin kärki. Nyt meidän täytyy tietysti käydä ottamassa vastaava kuva Nordkappissa!
Kiitos tuhannesti kaikille blogin lukijoille! Oli hienoa jakaa arkinen elämämme ja reissumme teidän kanssanne. Kiitos myös lukuisista yhteydenotoista. Kapkaupunki todella kiinnostaa suomalaisia nykyään ja tänne tullaan sekä asumaan että matkailemaan. Etelä-Afrikka on napannut suuren osan sydäntäni ja suosittelen lämpimästi lyhyenpää tai pidempää vierailua täällä.
Ikävintä ulkomailla asumisessa minusta on se, että joutuu eroon kotimaassa asuvista ystävistä ja perheestä. Mutta parasta on se, että olen saanut uuden perheen täällä ja uusia ystäviä, joiden kanssa voin jakaa muistot näistä vuosista. Kiitos Kapin suomalaisille ja erityisesti meidän tyttöporukalle, joka kokoontui harvakseltaan, mutta jokainen treffi oli tärkeä!
Bye bye! See you soon!
Love, Päivi
Tunnisteet:
100 tavaraa,
blogit,
Cape Agulhas,
hyvästit,
koti,
perhe,
ystävät
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)