Klikkaa blogipostauksen kuvaa, niin saat kuvat isompina esiin!

maanantai 31. lokakuuta 2011

Viikonloppu maalla



Martinin vanhemmilla on mökki länsirannikolla, lähellä pikkukaupunkia nimeltä Elands Bay. Mökki on luonnonsuojelualueella ja maisema on rauhoittava. Vesialue kuvassa on veli eli sen vesi tulee merestä, mutta ei ole enää yhtä suolaista kuin merivesi. Yöllä heräsin hiljaisuuteen ja aamulla linnunlauluun. Luonnonsuojelualueella on myös antilooppeja eli elandeja, jotka katselivat meitä rauhassa, kun ajoimme niiden ohi autolla.



Kävimme myös Elands Bay'ssä kävelemässä hiekkarannalla ja keräämässä simpukoita. Nyt löysin ensimmäisen kerran myös merisiilin kuoria.

Muuten meininki oli lähinnä tällaista: laiskottelua auringossa.


Saimme sohvapöydän




Kalustetussa asunnossa asuminen on siitä hauskaa, että huonekaluja todella saadaan. Nyt vuokranantajamme toi meille sohvapöydän, joka on lyhennetty juuri tähän paikkaan sopivaksi ja petsattu lattian sävyyn. Mukavaa. Kun ei ole sohvapöytää, huomaa, kuinka kätevä huoneklu se onkaan. Vihdoinkin paikka kahvikupille!

Makuuhuoneeseen löysin pari kuukautta sitten Hermanuksesta pellavaisen tyynynpäällisen, jossa on jonkinlainen kiiltokäsittely. Salamalla otettu kuva näyttää kiillon. Nyt sain vihdoin tyynyn ostettua ja päällisen paikalleen. Kultahohtoinen sävy sopii makuuhuoneeseemme ja siihen kultaiseen sängynpäätyyn. Tämä tuoli on kaunis, mutta siinä ei oikein uskalla istua, koska istuinosan pohja näyttää siltä, että voisi antaa periksi.


keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Design Capital 2014 on Kapkaupunki

I Support the WDC2014 bid

Helsinki on ensi vuoden muotoilupääkaupunki, ja vuonna 2014 tittelin saa Kapkaupunki. Hienoa! Kumpikin kaupunki on ansainnut asemansa.
Tässä linkki Helsingin sivuille:
http://wdchelsinki2012.fi/wdc-helsinki-2012

Ja tässä Kapkaupungin ihastuttava esittelyvideo, musiikki Freshlyground:
http://www.creativecapetown.net/cape-town%E2%80%99s-on-top-of-the-world-video/

Ja viralliset sivut:
http://www.capetown2014.co.za/

Kapkaupungin pormestari Patricia De Lille kommentoi nettisivulla näin:

“The World Design Capital designation gives cities like Cape Town additional motivation to actively think of transformative design in development plans. We look forward to learning from other cities that are using design as a tool for transformation, including past winners Torino, Seoul and Helsinki and our fellow short-listed cities, Dublin and Bilbao. We are honoured to have been considered with them.”

Explaining the importance of the year 2014, De Lille said it will be the celebration of 20 years of democracy in South Africa,

“That celebration will allow for a time of reflection, to think about how far we have come as a country and a city. We will also be positioning ourselves to plan for the future. The next 20 years, and the 20 years after that, demand nothing less if we are to prosper as a city and a society and truly mature into our full potential."

Mukavaa, design on varmasti tulevina vuosina hyvin esillä kaupungissa. Green Point Urban Park oli muuten osa Kapkaupungin design capital -hakemusta. Puisto tuo designin kaikkien ulottuville.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Milton Beach, 2 minuuttia kotoa



Kotona tuntui viileältä, mutta käydessäni parvekkeella huomasin, että on oikeastaan aika mukava ilma. Ei muuta kuin rantasandaalit jalkaan ja hilpaisin rannalle. Milton Beachille on meiltä matkaa kokonaista kaksi minuuttia. Siellä on aika paljon roskia ja usein myös kodittomia makailemassa, mutta hiekka on pehmeää ja vesikin tänään yllättävän lämmintä, 16 astetta sanoisin. Kahlailin hetken, keräsin simpukoita, nappasin pari valokuvaa, ja tulin sitten kotiin kahville. Ei hassumpaa.

Asusteita

Kudon nyt levän- tai sammalenvihreää mohairhuivia ja olen ylpeä, että osasin tehdä tätä pitsineuletta. En ole ennen tehnyt sellaista. Ohje:
http://www.novita.fi/index.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=281

Löysin ruskean, helmikirjaillun juhlalaukun kirpparilta hintaan R50 eli 5 euroa. Se on varmaankin 1970-luvulta, ja todella hyvässä kunnossa.


Sandaalit ovat löytö Langebaanista. Ostimme samanlaiset minulle ja Martinin serkun vaimolle Malanielle. Mukavat ja tyylikkäät kesämenokengät. Samasta kaupasta löytyi myös seuraavan postauksen turkoosit rantasandaalit.

Green Point Urban Park


Kapkaupunkilaisten uusi lemmikki on tammikuussa 2011 valmistunut Green Pointin puisto. Se on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, koska siellä on tilaa peuhata isoilla nurmikentillä, istua piknikillä tai leikkiä leikkipuistoissa. Se on ihan Cape Town Stadionin vieressä. Hienoa, että näin suuri alue aivan keskellä kaupunkia on päätetty jättää rakentamatta ja käyttää sen sijaan asukkaiden virkistyskäyttöön.





Puistolla on myös opettavainen funktio: siellä kerrotaan biodiversiteetistä, veden säästämisestä puutarhassa ja ekologisuudesta. Puisto on myös kasvitieteellinen puutarha, ja monin paikoin kerrotaan kasvin tietellinen nimi. Puisto on vasta istutettu, joten se on vielä kovin matala, mutta nyt jo siellä vierailu on vaikuttava kokemus. Tänne tullaan uudestaan!






Calla kasvaa täällä luonnonvaraisena ojan penkoilla tien vierustoilla, mutta tämä suuri yksilö on istutettu Green Point Urban Parkin sisäänkäynnille. Puistoon ei ole sisäänpääsymaksua, mutta sen portit sulkeutuvat klo 19. Yksi sisäänkäynti on aivan Green Pointin majakan vieressä.

Masai-soturin kilpi


Perjantaina ostimme Main Roadin afrikkalaisia käsitöitä myyvästä kaupasta nahkaisen Masai-kilven. Kuvio on maalattu suoraan nahalle ja takana on nahkaiset remmit, joista kilpeä pidetään kiinni. Sovimme, että tämä on viimeinen afrikkalaisen perinteen mukaan valmistettu koristeemme. Muuten kotimme alkaa näyttää samalta kuin kauppa, josta ostimme tämän! Mutta on se hieno ja värikäs kilpi. En yhtään tiedä, minkä eläimen turkkia siinä on käytetty, tuo reunaturkiskaan ei paljasta mitään minulle. Martin sanoo, että se on ehkä jonkun antiloopin nahka. Martin googlasi "traditional masai shield" ja sai juuri samanlaisen kilven kuvan esiin netistä. Täytyy lukea lisää.

Nyt kilpi on jo paikallaan olohuoneen seinällä, suojaamassa nojatuolissa lukevaa.

torstai 20. lokakuuta 2011

Zam-Buk


Tämä on kuule loistotuote! Martinin serkun perhe opetti minulle Zam-Bukin salat: sitä voi käyttää huulirasvana tai hyöteistenpuremiin, auringonpolttamiin tai pikku haavoihin. Se tuoksuu eukalyptukselta ja tuntuu vaseliinilta. Se todella viilentää ja pehmentää. Erityisesti pidän iskulauseesta "The Real Makoya".

http://www.zam-buk.com/

Parvekkella kukkii yhä

Kova tuuli on riepotellut pelargoniootani, joten olin onnellinen, kun näin, että uusia nuppuja on tulossa.

Laventelit voivat hyvin, ovat kasvaneet auringossa ja alkaneet kukkia.



Olohuoneen ikkunalaudalla sen sijaan minua kohtasi surullinen näky. Tältä näyttää StPaulia tänään. Paahde oli sille liikaa.

Narukerä

Ostin erittäin laadukkaan ja huokean puuvillanarukerän...


ja punoin siitä paksumman narun, jolla simpukkatuulikellomme nyt lepäilee kuin riippukeinussa konsanaan.

Päiväkaffet kotosalla


Nämä paikalliset korput tunnetaan nimellä "rusks" ja ne ovat taivaallisia. Pehmeämpiä kuin suomalaiset korput, ja kumminkin rapeita.

Maisema Signal Hillin päältä katsottuna

Kävimme pari viikkoa sitten Signal Hillin päällä. Sinne pääsee autolla ja sieltä on upeat maisemat alas Sea Pointiin. Meidän ikkunasta näkyvä vuori on nimeltään Lion's Head ja sen pitkää selkää kutsutaan nimellä Lion's Rump. Selän häntäpäässä on Signal Hill, josta kai ennen lähetettiin merkkitulia merelle päin. Sieltä näkyy myös kaupungin maamerkki, kilometrin korkuinen Table Mountain.

Näkymä Sea Pointiin. Saari, joka kuvassa näkyy, on Nelson Mandelan vankilasaari Robben Island:


Lion's Head Signal Hilliltä katsottuna:


Table Mountain Signal Hillin suunnalta:

Vuoret vaikuttavat kaikkeen täällä Kapissa. Säätila on ihan erilainen tällä puolen vuorta kuin toisella puolen, sillä tuulet ja pilvet jäävät usein vuorten taa.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Omenakanelipaistos

Kaikki on täällä nurinkurista: on kevät ja omenat kypsyvät. Niitä saa kai ympäri vuoden täällä päin. Tein omenapaistoksen, panin päälle vaniljajäätelöä, marokkolaista minttua ja Lyle's Golden Syrupia. Parasta siirappia, mitä olen koskaan maistanut: pehmeää ja kultaista. Kokonaisuus maistui mainiolle.




Koska olen keittiössä aina avun tarpeessa, käännyin keittokirjojeni puoleen. Omenapaistoksen resepti löytyi Bee Nilsonin vuonna 1952 kirjoittamasta ja uudelleen vuonna 1975 julkaistusta Penguin Cookery Bookista. Kirpparikiertelyn satoa tämäkin kirja.

Valtavia aloepensaita


Aina hämmästyttää, kuinka suuriksi aloet kasvavat täällä luonnossa tai puutarhassa, koska opin tuntemaan aloen ruukkukukkana. Yllä on aloe Sea Pointissa, noin metrin korkuinen, ja alla kukkiva aloe Martinin vanhempien mökillä vuosi sitten kesäkuussa.

Kultaa!


Sängynpäätymme on ihan käsittämättömän kultainen! Mutta outoa kyllä, olen tottunut siihen. Minussa asuu pikku Ludvig, joka haluaa oman Versaillesinsa. Ja sehän sopii, kun täällä Etelä-Afrikassa on niitä kultakaivoksiakin.


Sulaa kultaa! Tämä skottilainen siirappipurkki on ollut samanlainen vuodesta 1884. Hyvät verkkosivut kertovat siirapin koko tarinan: http://www.lylesgoldensyrup.com/ Hieno leijona keskellä, très Versailles.

Delectable eli herkullinen keittokirja


Ostin keittokirjan, joka on kuin tehty minulle. Sen nimi on "Delectable: Food from rural France to urban Cape". Sen on kirjoittanut eteläafrikkalainen kokki Marlene van der Westhuizen ja upeat kuvat on ottanut Stephen Inggs. (Kustantanut Pan Macmillan SA, 2006.)

Westhuizen, tai kutsuttakoon häntä meidän kaikkien helpotukseksi Marleneksi, on vuosien varrella pitänyt kokkauskursseja ranskalaisessa linnassa, Chateau la Creuzettessa, joka sijaitsee Auvergnessa. Pääosan vuotta Marlene kuitenkin asuu perheineen Kapkaupungissa, Green Pointissa. Keittokirjassa on reseptejä sekä Ranskasta että Etelä-Afrikasta, ja ne vaikuttavat aika helpoilta toteuttaa. Kirja on suunniteltu niin, että ainekset ovat saatavilla täällä Kapissa.

Koska olen satunnainen ja laiska kokki, pääsyy tämän kirjan hankkimiseen oli kuitenkin valokuvien herättämä ihastus. Ranskalaista maalaismaisemaa ja -keittiötä sekä villiintynyttä puutarhaa, pikkukyliä ja antiikkiliikkeitä esittävät kuvat ovat aivan yhtä herkullisia kuin reseptitkin. Myös Etelä-Afrikkaa kuvataan hienosti sekä sanoin että kuvin: viinitilat ja merenelävät saavat osansa. Nautinnollista!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Exile on Main Road





Beach Roadista olen puhunut paljon, mutta aivan yhtä tärkeä on Beachin kanssa samansuuntainen Sea Pointin kauppakatu Main Road. Arthur’s Roadilla asumme, joten siitä lähdetään liikkeelle tutustumaan paikkoihin, jotka meitä kiinnostavat. Käännytään Arthur’s Roadilta Main Roadille vasemmalle Green Pointin suuntaan ja katsotaan ensin vasemman puolen tarjontaa.

Heti kulmassa on Asian Spice Supermarket, josta ostin thaimaalaista vihreää teetä R20. Siellä myydään mausteita ja kuivaruokaa, mutta uutuutena myös thaimaalaista ja kiinalaista take away -ruokaa. Ystävällistä palvelua ja mukava lisä tavallisiin ruokakauppoihin. Mr Chan on erittäin hyvä kiinalainen ravintola, joka on ollut tässä pitkään. Kävimme pari viikkoa sitten siellä syömässä, ja totesimme sen paljon isommaksi ja paremmaksi kuin luulimme.

Goldies Deli Diner tunnetaan hyvin Sea Pointissa, joka on juutalainen kaupunginosa. Kosher-ruokaa saa edelleen monesta paikasta Main Roadilla, mutta Goldies Deli on oikea herkkusuiden paratiisi. Se on deli-dinerin lisäksi catering-palvelujen tarjoaja, joten moni kutsujen järjestäjä tilaa sieltä Malva Puddingit ja muut herkut. Ostimme sieltä eräänä päivänä kaalikääryleitä, kiinalaisia lihapullia ja riisiä kahdelle ja hinnaksi tuli R60. Kotiruokaa parhaimmillaan. Ja erinomaiset bagelsit!

120 Main Rd: Käytettyjen huonekalujen liike kahdessa eri liikehuoneistossa (pesula välissä) nimeltä Sea Point Furnisers. Ostimme sieltä upean vanhan kirjoituspöydän, joka on todella massiivinen, sekä kaksi puista pikku pallia ja ruusulautasen sekä vanhoja laseja. Sea Point Furnisheria pitää vanha juutalainen rouva Dora, joka on ihastuttava – kauppias henkeen ja vereen.

African Craftsmarket on erittäin kiinnostavan oloinen liike, joka myy afrikkalaisia käsitöitä ja veistoksia ja helmitöitä. Sieltä löysimme zulu-naamion, joka on nyt seinällämme.

CNA on paperitavaraliike, joka myy myös kirjoja ja lehtiä. Sieltä haen usein muoti- tai sisutuslehtiä tai toimistotavaraa. Ihan Main Roadin alussa on Sea Pointin kirjasto, jonne en vieläkään ole päässyt. Kerron sitten lisää, kun tutustun siihen.

YLITÄ KATU JA KÄÄNNY TAKAISIN
Café Erté on nimensä mukaisesti art deco -tyylinen kahvila ja baari. Brandy-tarjouksia! Sen vieressä on suosittu Café Sofia. Nämä löytyvät Frères Roadin kulmasta.

Adolphe Center on iso kauppakeskus, jossa on Pick’n Pay supermarketin lisäksi toinen Clicks-apteekki, luontaistuotekauppa, kännykän korjausliike ja Computer in City, joka myy tietokoneen lisäosia ja johtoja jne.

Telcom on puhelinoperaattori, jonka kautta tilasimme netin ja lankapuhelimen kotiimme. Vierailimme lukemattomia kertoja toimistossa paikan päällä ennen kuin yhteys vihdoin saatiin. Juoksuttavat asiakasta ihan turhaan koko ajan toimistolle.
Sitten olemme Laughtonsin hardware storen kohdalla. Heillä on myös taimitarha ja he myyvät puutarhatuotteita. Ostimme sieltä pelargonioita ja multaa ja paikallisesti valmistettuja parvekeruukkuja.

Ensimmäinen paikka, jossa olimme Main Roadilla asiakkaana, oli Easi Com -internetkahvila. Siellä voi myös skannata ja printata, joten sieltä käsin hoidimme sekä Turun asuntomme vuokrasopimuksen allekirjoitukset että Sea Pointin asuntomme vuokrasopimuksen. Halpaa hupia: R6 puolen tunnin nettisessio. Käytämme sitä nykyään printtaamiseen.

La Bohéme on wine bar & bistro ja sen kanssa samaa puljua on La Bruixa Espresso -kahvila. Kävimme siellä ensi kertaa viime perjantaina ja ruoka oli ihanaa! Söin kasvisrisottoa ja jälkiruuaksi crème brûlén. Mmmm.

Mykonos Taverna on kreikkalainen ravintola, joka näyttää mukavalta sinivalkoisine sisustuksineen, mutta miksi se on aina tyhjä? Sen vieressä on huoltis Total. Huoltoasemia Main Roadilla on muistaakseni kolme. Shoprite on iso halpis-supermarketti, jossa käymme aina silloin tällöin ostoksilla. Ihan ok.
Hyväntekeväisyyskirpputori Help a rural child myy sekä vaatteita että kirjoja, ja kirjakauppa on tullut jo tutuksi. Ostin sieltä kolme kirjaa, joista yksi oli South African Garden Month to Month. Pitäisi kysyä, tarvitsevatko he apua joskus.

NYT OLEMME ARTHUR’S ROADIN KULMASSA, JOTEN VOIMME KÄYDÄ KOTONA KAHVILLA, ENNEN KUIN JATKAMME OIKEALLE. MAIN ROAD HAARAUTUU PIAN KAHTIA, JATKAMME REGENT STREETIÄ KADUN OIKEAA LAITAA.

Antikka Gafela Book Shop on kantikseni. Haen sieltä kirjoja lahjoitettavaksi Help2read-organisaatiolle, jolla on lukutaitokampanjoita. Ja itsekin saan sieltä mukavia kirjoja ja lehtiä halvalla. Postimme on tässä lähellä.

African Amber Gallery myy käsitöitä ja muuta sellaista. Sen jälkeen tulee taimitarha, joka myy myös parvekekukkia. Laventelimme ja minttumme ovat täältä.
Casa Nostra on mukava, pieni italialainen ravintola, jossa on vaikka mitä tapahtumia ja ohjelmaa pitkin viikkoa. Sen vieressä on Sakura Sushi Bar ja aasialainen ravintola Tom Yan. Aasialaisia ja erityisesti kiinalaisia ravintoloita täällä on paljon.

Hyvä iso supermarketti, jossa olemme käyneet ahkerasti, on Checkers. Siellä on ilmainen parkkeeraus parkkitalossa asiakkaille. Kaupan yhteydessä on myös alkoholiliike. Olutta saa vain alkoholiliikkeestä, viiniä sen sijaan ruokakaupasta. Toinen iso supermarketti, jossa aluksi kävimme enemmän, on Spar. Se on kauppakeskuksessa, jossa on myös Woolworth’s Food, Vida e Caffé -kahvila, aasialaista ruokaa, kukkakauppa ja kampaamo Kavanagh’s, jonka tyytyväinen asiakas olen.

KÄÄNNY TAKAISINPÄIN REGENT STREETIÄ KOHTI MAIN ROADIA KADUN VASENTA REUNAA.
Cane at home myy korihuonekaluja, joista olen kiinnostunut.

Blink on ihanan seesteisen oloinen sisustusliike. Maanläheisiä sävyjä ja selkeitä linjoja, keramiikkaa ja tekstiilejä. Se on Checkersiä vastapäätä.

Framery on galleria ja kehystämö, jonne veimme vintage-julisteen kehystettäväksi. Vaikka juliste on iso, yllätyimme hinnasta: R1250. Kalliimpaa kuin Suomessa. Frameryn boheemi, kiharatukkainen omistajatar Debby onnistui kehystyksessä oikein hyvin.

New York Bagels deli sopii juutalaiskortteleiden keskelle mainiosti. Testaamatta. Primi Piatti on iso pizza-paikka, jossa on hyvät tarjoukset ja hyvät pizzat.
@home myy sistustavaraa. Ostimme sieltä maljakon ja paistinpannun ja pyyhkeen ja ruokailuvälineitä. Hyvä kauppa.

Regentin kohdatessa Main Roadin on vielä yksi tyylikäs ravintola-kahvila Gesellig. Nimi tarkoittaa afrikaansiksi ”viihtyisää”. Ikävä kyllä sen tarjoilijat ovat jotenkin välinpitämättömiä ja kalseita. Regentin lopussa on myös paloasema ja sen yhteydessä Sea Point -keskus: www.seapointcid.co.za.




PALAAMME MAIN ROADIA ARTHURIN SUUNTAAN OIKEAA LAITAA.
The Showroom esittelee sisustustavaraa ja vaatteita. Ihana tyyli, boheemi, mutta tyylikäs.

Piazza St John -kauppakeskus on jo ihan Arthurin kulmassa ja siellä on lähin ruokakauppamme, erinomainen Woolworth’s Food. Woolworts Books on juuri myös avattu. Keskuksen yläkerrassa on varma valinta kalaravintolaksi Ocean Basket.

Arthurin kulmassa on vielä pankkimme ABSA, jonka punainen valomainos näkyy asuntoomme vuorokauden ympäri. Pankin edessä myydään kadulla afrikkalaisia helmikoruja ja huiveja.

Tarjontaa siis riittää aivan tarpeeksi, eikä Sea Pointista tarvitsisi lähteä yhtään mihinkään shoppaamaan. Lisäksi Main Roadilla on valtava määrä pesuloita, Internet-kahviloita ja kiinteistönvälittäjiä. Sea Pointissa asuu ja työskentelee kaikkien etnisten ryhmien ja uskontokuntien edustajia. Sea Point on kansainvälinen ja vilkas, mutta ainakin valoisaan aikaan aivan turvallinen kaupunginosa. Yöllä en lähtisi yksin kaduille kulkemaan. Meidän taloa vastapäätä on iso ja hyvämaineinen (kolme tähteä) Protea Hotel Sea Point, mikä lisää turvallisuuden tunnetta. Myös taloyhtiömme molemmin puolin on pienempi hotelli. Protea Hotellin vieressä on perheravintola Spur, jossa yleensä syödään burgereita, joten koetamme olla käymättä siellä liian usein. Viihdymme hyvin ja Sea Pointista on kovaa vauhtia tulossa kotimme!