tiistai 31. tammikuuta 2012
Tuliaisia kotiin
Kruger Parkin tuliaiset: kolme koristepalloa lempivärissäni, kaksi termosretkimukia ja kultahiekan sävyinen kaulakoru. Ai kenelle? No minulle!
Kruger Parkin eläimiä
Safarilla Big 5 ovat seuraavat eläimet: elefantti, sarvikuono, puhveli, leijiona ja leopardi. Näimme kaikki muut, mutta emme leopardia. Se onkin kuulemma vaikea löytää.
Lisäksi näimme kirahveja, pahkasikoja, hyeenoja, paviaaneja, vervet monkeys eli vihermarakatteja tai vervettejä, seeproja, wildebeest eli gnu-antilooppeja, kuduja, impaloita ja muita antilooppeja ja paljon lintuja, kuten fish eagle -parin ja kuningaskalastajia. Aivan mahtavaa!
Ostimme kirjan, jossa on kuvia eläimistä ja merkitsimme siihen päivämäärän viereen, kun näimme eläimen. Keräilyvimma iski. Otamme kirjan mukaan myös eni kerralla, sillä Krugeriin on pakko päästä uudestaan!
Eräänä päivänä tien viertä tallusti noin 20 yksilön norsulauma. Kun lauma kasvaa näin isoksi, se kuulemma yleensä hajoaa kahtia. Aikuiset muodostivat muurin pienten poikasten ympärille, mutta olivat muuten rauhallisia. Elefantti voi olla hyvin vaarallinen, jos se hermostuu. Se pystyy kaatamaan auton kärsällään.
Sarvikuojakin näimme ihan läheltä. Se oli jännittävää. Kuukausi sitten 11 sarvikuonoa löytyi tapettuna Krugeristä. Salametsästäjät olivat vieneet niiden sarvet. Niinpä alueella näkyi sotilaita sarvikuoja suojelemassa. Hyvä niin.
Ja vanha ystävämme kirahvi alla. Oli aika hurjaa nähdä tiellä juoksenteleva kirahvi.
Yksinäinen hyeena katseli sekin tulvatuhoja sillalla.
Martin ja Justin kävivät eräänä aamuna aikaisin ajelulla, ja saivat vastaantulijalta vihjeen: kolme urosleijonaa makaa pensaan juurella autojen kääntymäpaikalla. He kävivät heti kuvaamassa leijonat, ja tulivat hakemaan meidät tytöt aamusuihkusta suoraan leijonia katsomaan. Niiden harjat olivat niin upeita, niin karheita... Leijonat makasivat samassa paikassa koko päivän, joten arvelimme niiden sulattelevan jotakin suurta!
Warthog eli pahkasika yllä ja gnu-antiloppi eli wildebeest alla.
Impalat olivat aina seuranamme ja niistä oli meille paljon iloa koko matkan ajan.
Lisäksi näimme kirahveja, pahkasikoja, hyeenoja, paviaaneja, vervet monkeys eli vihermarakatteja tai vervettejä, seeproja, wildebeest eli gnu-antilooppeja, kuduja, impaloita ja muita antilooppeja ja paljon lintuja, kuten fish eagle -parin ja kuningaskalastajia. Aivan mahtavaa!
Ostimme kirjan, jossa on kuvia eläimistä ja merkitsimme siihen päivämäärän viereen, kun näimme eläimen. Keräilyvimma iski. Otamme kirjan mukaan myös eni kerralla, sillä Krugeriin on pakko päästä uudestaan!
Eräänä päivänä tien viertä tallusti noin 20 yksilön norsulauma. Kun lauma kasvaa näin isoksi, se kuulemma yleensä hajoaa kahtia. Aikuiset muodostivat muurin pienten poikasten ympärille, mutta olivat muuten rauhallisia. Elefantti voi olla hyvin vaarallinen, jos se hermostuu. Se pystyy kaatamaan auton kärsällään.
Sarvikuojakin näimme ihan läheltä. Se oli jännittävää. Kuukausi sitten 11 sarvikuonoa löytyi tapettuna Krugeristä. Salametsästäjät olivat vieneet niiden sarvet. Niinpä alueella näkyi sotilaita sarvikuoja suojelemassa. Hyvä niin.
Ja vanha ystävämme kirahvi alla. Oli aika hurjaa nähdä tiellä juoksenteleva kirahvi.
Yksinäinen hyeena katseli sekin tulvatuhoja sillalla.
Martin ja Justin kävivät eräänä aamuna aikaisin ajelulla, ja saivat vastaantulijalta vihjeen: kolme urosleijonaa makaa pensaan juurella autojen kääntymäpaikalla. He kävivät heti kuvaamassa leijonat, ja tulivat hakemaan meidät tytöt aamusuihkusta suoraan leijonia katsomaan. Niiden harjat olivat niin upeita, niin karheita... Leijonat makasivat samassa paikassa koko päivän, joten arvelimme niiden sulattelevan jotakin suurta!
Warthog eli pahkasika yllä ja gnu-antiloppi eli wildebeest alla.
Impalat olivat aina seuranamme ja niistä oli meille paljon iloa koko matkan ajan.
Kruger Park vei sydämeni
Vietimme Kruger Parkissa vain muutaman päivän 23.-27.1.12, mutta matka jäi mieleen varmasti loppuiäkseni. Näimme eläimiä ja maisemia, jotka tuntuivat heti tutuilta - sen verran monta luontodokumenttia olen Afrikan eläimistä nähnyt.Teimme matkan yhdessä suomalais-eteläafrikkalaisen pariskunnan ja heidän neljävuotiaan tyttärensä kanssa. He ovat käyneet Krugerissa monta kertaa, ja heidän tiedoistaan oli paljon hyötyä meillekin.
Kruger Parkissa ei saa nousta autosta ulos missään muualla kuin leireissä. Harva haluaa uhmata sääntöä, ellei halua leijonan ruuaksi. Niinpä päivämatkat piti suunnitella hyvin, jotta pääsimme sopivin väliajoin syömään ja vessaan. Nopeusrajoitus on asfalttitiellä 50 km tunnissa ja hiekkateillä 40 km tunnissa. Käytännössä ajoimme vielä hitaammin, koska vauhdissa ei ehdi nähdä pensaiskoissa syöviä tai lepääviä eläimiä.
Tässä aluksi kuvia majapaikoistamme ja puiston maisemista. Seuraava postaus näyttää, mitä eläimiä näimme.
Vietimme ensimmäisen yön Lower Sabien leirissä telttaseinäisessä talossa ja kuuntelimme kaskasten ja hippojen eli virtahepojen ääntelyä yöllä. Urosten murahtelu kuuluu kauas ja tuntui siltä, kuin hippo olisi seissyt teltan vieressä. Aamulla ensimmäisenä näimmekin virtahepoperheen rannassa. Hieno kokemus heti alkuun!
Kolme seuraavaa yötä vietimme Skukuzan leirissä, missä jaoimme talon ystäviemme kanssa. Siellä oli kaikki mukavuudet, vaikka talon loistoaika taisi olla joskus 80-luvulla. Terassilla juoksenteli vervet monkey -apinoita. Martin kuuli grillipaikalla bushbabyn vauvan itkua muistuttavan huudon ja näki sen kiiluvat silmät.
Nämä kuvat ovat Skukuza Campin päärakennuksesta. Leirillä oli myös posti, pankki, kauppa, kongressikeskus ja ravintoloita. Seinässä oli puiston perustajien kuvat.
Viikko ennen matkaamme luonnonpuistossa ja koko Mpumalangan maakunnassa oli rankkasateita ja sen seurauksena tulvia. Lähtiessämme kuulimme, että luonnonpuisto olisi 80% kunnossa, mutta totuus oli ehkä 50%. Moni hiekkatie pysyi suljettuna. Tämä silta oli kokenut kovia: sen kaiteet olivat vääntyeet tulvaveden kuljettamien puidenrunkojen ja maamassan alla.
Maisemat olivat sateiden jälkeen rehevän vihreät.
Juuri noin se kävi: Kun olin keskittynyt katselemaan kauniita maisemia, äkkiä jostain puskasta erottui elefantti tai kirahvi tai puhvelilauma.
Kruger Parkissa ei saa nousta autosta ulos missään muualla kuin leireissä. Harva haluaa uhmata sääntöä, ellei halua leijonan ruuaksi. Niinpä päivämatkat piti suunnitella hyvin, jotta pääsimme sopivin väliajoin syömään ja vessaan. Nopeusrajoitus on asfalttitiellä 50 km tunnissa ja hiekkateillä 40 km tunnissa. Käytännössä ajoimme vielä hitaammin, koska vauhdissa ei ehdi nähdä pensaiskoissa syöviä tai lepääviä eläimiä.
Tässä aluksi kuvia majapaikoistamme ja puiston maisemista. Seuraava postaus näyttää, mitä eläimiä näimme.
Vietimme ensimmäisen yön Lower Sabien leirissä telttaseinäisessä talossa ja kuuntelimme kaskasten ja hippojen eli virtahepojen ääntelyä yöllä. Urosten murahtelu kuuluu kauas ja tuntui siltä, kuin hippo olisi seissyt teltan vieressä. Aamulla ensimmäisenä näimmekin virtahepoperheen rannassa. Hieno kokemus heti alkuun!
Kolme seuraavaa yötä vietimme Skukuzan leirissä, missä jaoimme talon ystäviemme kanssa. Siellä oli kaikki mukavuudet, vaikka talon loistoaika taisi olla joskus 80-luvulla. Terassilla juoksenteli vervet monkey -apinoita. Martin kuuli grillipaikalla bushbabyn vauvan itkua muistuttavan huudon ja näki sen kiiluvat silmät.
Nämä kuvat ovat Skukuza Campin päärakennuksesta. Leirillä oli myös posti, pankki, kauppa, kongressikeskus ja ravintoloita. Seinässä oli puiston perustajien kuvat.
Viikko ennen matkaamme luonnonpuistossa ja koko Mpumalangan maakunnassa oli rankkasateita ja sen seurauksena tulvia. Lähtiessämme kuulimme, että luonnonpuisto olisi 80% kunnossa, mutta totuus oli ehkä 50%. Moni hiekkatie pysyi suljettuna. Tämä silta oli kokenut kovia: sen kaiteet olivat vääntyeet tulvaveden kuljettamien puidenrunkojen ja maamassan alla.
Maisemat olivat sateiden jälkeen rehevän vihreät.
Juuri noin se kävi: Kun olin keskittynyt katselemaan kauniita maisemia, äkkiä jostain puskasta erottui elefantti tai kirahvi tai puhvelilauma.
torstai 19. tammikuuta 2012
3000 kertaa kiitos ja tervetuloa!
Olette ihan mahtavia, koska olette käyneet Koti Kapkaupungissa -blogissa jo 3000 kertaa! Kiitos, kun luette ja olette kiinnostuneita elämästäni täällä Kapissa.
Kirjoitin ennen tänne muuttoa blogia nimeltä Greetings from Cape Town S.A., ja totesin sen turhaksi perustettuani Koti Kapkaupungissa -blogin. Niinpä muutin blogin työnäytteitäni esitteleväksi sivuksi. Osoite on sama kuin tuolla vanhalla blogilla:
http://paivibrink.blogspot.com
Olen aktiivinen myös kansainvälistä nykykirjallisuutta käsittelevässä Café Voltaire -blogissa:
http://www.avaincafevoltaire.blogspot.com/
Tämä yhdessä Päivi Rückerin (ent. Roström) kanssa tekemäni blogi kertoo Eino Elefantti -koskettelukirjan tekemisestä sokeiden lasten kirjastoon Celiaan:
http://satujasormilla.blogspot.com/
Ja ensimmäinen blogi, johon osallistuin Päivi Rückerin kanssa, kertoi etätyöstä Turun saaristossa:
http://paivitetaan.blogspot.com/
Tervetuloa!
Kirjoitin ennen tänne muuttoa blogia nimeltä Greetings from Cape Town S.A., ja totesin sen turhaksi perustettuani Koti Kapkaupungissa -blogin. Niinpä muutin blogin työnäytteitäni esitteleväksi sivuksi. Osoite on sama kuin tuolla vanhalla blogilla:
http://paivibrink.blogspot.com
Olen aktiivinen myös kansainvälistä nykykirjallisuutta käsittelevässä Café Voltaire -blogissa:
http://www.avaincafevoltaire.blogspot.com/
Tämä yhdessä Päivi Rückerin (ent. Roström) kanssa tekemäni blogi kertoo Eino Elefantti -koskettelukirjan tekemisestä sokeiden lasten kirjastoon Celiaan:
http://satujasormilla.blogspot.com/
Ja ensimmäinen blogi, johon osallistuin Päivi Rückerin kanssa, kertoi etätyöstä Turun saaristossa:
http://paivitetaan.blogspot.com/
Tervetuloa!
The Soap Girls
Googlatkaa The Soap Girls ja katsokaa videoita kahdesta tytöstä tai nuoresta naisesta, jotka myyvät hyväntekeväisyysmielessä itse tekemäänsä saippuaa eri puolilla Kapkaupunkia. He ovat pinkkejä, he ovat suloisia! Mutta katsokaa you tube -videoita, koska oudointa on, että nämä siskokset puhuvat kuin Tupu, Hupu ja Lupu eli jatkavat toistensa ajatuksia! Se on todella kummallista ja viehättävää, lumoavaa suorastaan.
Tapasimme heidät heinäkuussa 2010 Hout Bay'ssa, missä heidän pinkki blondeutensa erottui kalasatamasta kymmenien metrien päähän. Oli pakko mennä kysymään, mitä he tekevät. He olivat iloisia huomiosta, kysyivät mistä olemme ja vastauksen kuultuaan lauloivat täysin virheettömästi Paljon onnea vaan suomeksi. You tubella näette, että he osaavat lukuisilla muillakin kielillä tervehdyksiä ja lauluja.
Nettisivukin heillä on: www.thesoapgirls.co.za
Mohairneuleita paikallisilta suunnittelijoilta
Muistutan heti alkuun, että yli puolet maailman mohairista tulee Etelä-Afrikasta. Siksi kirjoitan aiheesta kaiken aikaa - ja koska rakastan mohairia! Se on niin monikäyttöinen ja siitä saa paljon muutakin kuin pörröneuleita. Tässä pari suunnittelijaa, jotka ovat innostuneet käyttämään mohairia ja suunnittelevat neuleensa pääosin mohairista kudottaviksi.
KELLY ESTERHUYSE
Kelly voitti syyskuussa Elle Magazine South African "Elle New Talent" -palkinnon. Hänen kilpailumallistonsa koostuu paksusta, valkoisesta mohairista kohokuvioneuleella kudotuista puseroista, huiveista ja neuletakeista. Ellen haastattelussa hän kertoo:
"My range consisted mainly of mohair, the hair from the Angora goat. I chose mohair because i felt (and still feel) that mohair is a somewhat overlooked medium in the fashion industry in South Africa in terms of ‘new’ design. Additionally, as the Eastern Cape is the mohair capital of the world, I decided to support our local textiles industry and create a mohair range. I also used mohair because it is an incredibly luxurious and versatile fibre."
http://www.elle.co.za/five-minutes-with-elle-new-talent-winner-kelly-esterhuyse/
LADUMA NGXOKOLO
Nuori miessuunnittelija innostui xhosa-kulttuuriin kuuluvista malleista ja suunnitteli niiden pohjalta neulemalliston miehille. Xhosat antavat nuorille miehille luksusneuleita lahjaksi merkkinä aikuisuuden alkamisesta, ja Ngxokolo halusi neuleiden tuovan esiin xhosien omaa perinnettä. Tyylikkäitä neuleita ja mahtavia väriyhdistelmiä!
http://www.africanknitwear.com/
http://www.designindaba.com/speaker/laduma-ngxokolo
JA yleissivusto paikallisesta mohairista: http://www.mohair.co.za/
KELLY ESTERHUYSE
Kelly voitti syyskuussa Elle Magazine South African "Elle New Talent" -palkinnon. Hänen kilpailumallistonsa koostuu paksusta, valkoisesta mohairista kohokuvioneuleella kudotuista puseroista, huiveista ja neuletakeista. Ellen haastattelussa hän kertoo:
"My range consisted mainly of mohair, the hair from the Angora goat. I chose mohair because i felt (and still feel) that mohair is a somewhat overlooked medium in the fashion industry in South Africa in terms of ‘new’ design. Additionally, as the Eastern Cape is the mohair capital of the world, I decided to support our local textiles industry and create a mohair range. I also used mohair because it is an incredibly luxurious and versatile fibre."
http://www.elle.co.za/five-minutes-with-elle-new-talent-winner-kelly-esterhuyse/
LADUMA NGXOKOLO
Nuori miessuunnittelija innostui xhosa-kulttuuriin kuuluvista malleista ja suunnitteli niiden pohjalta neulemalliston miehille. Xhosat antavat nuorille miehille luksusneuleita lahjaksi merkkinä aikuisuuden alkamisesta, ja Ngxokolo halusi neuleiden tuovan esiin xhosien omaa perinnettä. Tyylikkäitä neuleita ja mahtavia väriyhdistelmiä!
http://www.africanknitwear.com/
http://www.designindaba.com/speaker/laduma-ngxokolo
JA yleissivusto paikallisesta mohairista: http://www.mohair.co.za/
Biblionef
Tässä linkki jälleen yhden organisaation sivuille, joka lahjoittaa kirjoja niille eteläafrikkalaisille, joilla ei ole mahdollisuus niitä hankkia:
Biblionef is a dynamic book donation agency based in Cape Town, South Africa.
Our focus is to provide new books to needy children's schools and libraries throughout South Africa with emphasis on organisations in townships, informal settlements and in remote rural areas.
We are unique in that we provide new children's books in all 11 official South African languages, including books in Braille.
http://www.biblionefsa.org.za/
Biblionef is a dynamic book donation agency based in Cape Town, South Africa.
Our focus is to provide new books to needy children's schools and libraries throughout South Africa with emphasis on organisations in townships, informal settlements and in remote rural areas.
We are unique in that we provide new children's books in all 11 official South African languages, including books in Braille.
http://www.biblionefsa.org.za/
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Strutsi - paikallinen lintu
Täällä kasvatetaan strutseja erityisesti Karoon ja Eastern Capen alueella lihan, nahkan ja höyhenten ja munien vuoksi. Olen itsekin maistanut strutsia ja se maistuu ja näyttää aika lailla naudalle, ei siis kanalle. Vähärasvaisena se on suosittua lihaa. Paikalliset eivät paljon strutsinhöyhenillä koreile, vaikka joskus niitä näkee huivin reunassa. Höyhenistä tehdään myös pölyhuiskuja, jotka sitovat hyvin pölyä. Munankuoria koristellaan ja niistä tehdään lamppuja ja pöytäkoristeita. Eteläafrikkalaiset arvostavat erityisesti strutsinnahasta tehtyjä laukkuja ja lompakkoja, jotka ovat hyvin arvokkaita.
http://www.krugerpark.co.za/africa_ostrich.html
http://www.krugerpark.co.za/africa_ostrich.html
... ja hullaannuin höyheniin
Hienostelupäiväni huipentui siihen, että ostin 1920-luvun tyylisen strutsinsulkakauluksen sekä paperinaruhatun ja 1930-luvun tyylisen ruskean pallopaidan. Alennusmyyntishoppailuni päättyy tähän, mutta olen huipputyytyväinen.
Tänään hienostelin
Kävin aamulla kampaajalla Kavanaugh'sissa Sea Pointissa ja pukeudun tätä juhlahetkeä varten uuteen Marion and Lindie -vyöhöni. Muuten olin mustissa. Nyt on tukka hyvin ja tyytyväisenä tyllerönä nappasin itsestäni pari kuvaa... ja sitten vaihdoin hellemekon päälle. On kuules kuuma täällä Afrikassa!
tiistai 17. tammikuuta 2012
Weddervillen seeprat
Kävimme ihastelemassa antilooppeja ja seeproja Somerset Westissä sijaitsevalla Weddervillen game farmilla. Olivatpa ne vaikuttavia! Suomalaiset ystävämme Elina ja Teemu lentävät tänään kotiin. Meillä oli ihan mahtava kolmen viikon matkailuputki. Nyt huilataan pari päivää ja sitten saamme uudet ystävät kylään. Menemme yhdessä Krügeriin!
Terveisiä ompelukerholle!
Meillä on Turussa ompelukerho, jossa kudotaan ja jutellaan kerran kuussa. Nyt en tietenkään ole päässyt mukaan, mutta nämä kuvat ovat juuri teille ompelukerholaiset! Olemme Elinan kanssa Spin Knits -lankakaupassa Waterfrontissa, Red Shed -käsityöosastolla. Sieltä olen ostanut melkein kaikki mohairlankani täällä Kapissa. Eivätkö ole hienot nuo strutsinsulkakaulukset?! En ostanut vielä, mutta haluan ehdottomasti sellaisen. Upea!
Alennusmyyntiostoksia
Oh ja ihastus - sain alennusmyynnistä Marion and Lindien kapean, punaisen kiiltonahkavyön! Tyylikäs vaatemerkki. Tässä linkki sivuille ja tähän mekkoon olen ihastunut: http://www.marionandlindie.co.za/content-item.aspx?prid=19&n=9
Toinen ihastus löytyi yllättäen Out of Africa -matkamuistomyymälästä: Mongoose-laukut. Käsin painettua kangasta ja paikallisesti valmistettu. Nahkavahvistettu toilettilaukku on hyvän kokoinen. Kyllä nyt kelpaa lähteä Krügeriin safarille!
http://mongoosesa.drupalgardens.com/
Lisäksi alennusmyynnistä löytyi feinbosin tuoksuista kylpyvaahtoa liikkeestä nimeltä Rain. Se on erikoistunut kylpytuotteisiin ja tuoksuihin. Paikallisväriä sielläkin. http://rainafrica.com/
perjantai 13. tammikuuta 2012
Soul of Africa
Löysin taas hyvää tekevän kenkämerkin. Soul of Africa työllistää työttömiä ja käyttää kengistä saadun tuoton AIDS-orpojen ja HIV+ -lasten hyväksi.
Why wear Soul Of Africa Shoes?
Besides the fact that Soul Of Africa Shoes are stylish, comfortable
and completely unique, they are passionately hand-stitched
from the finest quality leather by loving hands, that ensure shoes
that not only look good but are a dream to wear too.
By buying Soul Of Africa products, you’ll be instrumental in
helping us fight the war against unemployment in South Africa.
When you purchase one pair of Soul Of Africa Shoes, you are
supplying leather and a needle to a previously unemployed
woman, while changing the life of a child that is affected by AIDS.
Soul Of Africa is a non-profit charity organization... although
profit is made, it is all donated back toward the care and upkeep
of orphans and vulnerable children.
http://www.soulofafricacharity.org/
Why wear Soul Of Africa Shoes?
Besides the fact that Soul Of Africa Shoes are stylish, comfortable
and completely unique, they are passionately hand-stitched
from the finest quality leather by loving hands, that ensure shoes
that not only look good but are a dream to wear too.
By buying Soul Of Africa products, you’ll be instrumental in
helping us fight the war against unemployment in South Africa.
When you purchase one pair of Soul Of Africa Shoes, you are
supplying leather and a needle to a previously unemployed
woman, while changing the life of a child that is affected by AIDS.
Soul Of Africa is a non-profit charity organization... although
profit is made, it is all donated back toward the care and upkeep
of orphans and vulnerable children.
http://www.soulofafricacharity.org/
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Lankakori ja pöytäliina
Matkalla vleille pysähdyimme juustokauppaan, jonka juustovalikoima oli huono, mutta siellä myytiin myös punottuja kasseja. Ostin auringonkeltaisen kassin lankakorikseni. Jo aikaisemmin, kun kiertelimme Green Market Squaren afrikkalaisella torilla Kapkaupungissa, ostin hienon pöytäliinan. Sen kuvamaailma sopii hyvin teemaan, sillä kävimme bushmanien luolassa vleillä luolamaalauksia katsomassa. Sisustusta matkailun lomassa!
Muistoja Verloren vlei'ltä
Maalla oli taas ihanan rauhallista, mutta on hauska olla taas netti- ja mobiiliyhteyksien päässä. Ja sähkö on myös mukava luksusasia! Oli aika kuivaa ja vlein vesi matalalla. Suomalaiset ystävämme olivat mukana, ja heistä tuli matkan aikana lintubongareita. Vlei on osa luonnonsuojelualuetta.
Harold Porterin kasvitieteellisessä puutarhassa
Matkalla Hermanukseen viime viikolla kävimme myös Harold Porterin kasvitieteellisessä puutarhassa Betty's Bay'ssa. Se on hieno puutarha, jossa on myös hyvä ravintola. Kannattaa poiketa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)