No nyt on sitten ensimmäiset sairaspäivät takana uudessa kotikaupungissa. Olimme molemmat mahataudissa pari päivää, mikä veti ihan voimattomaksi. No, siitäkin selvittiin. Kaipa sairastaminen on yksi olennainen tapa elää arkea.
Mahan ollessa ihan tyhjä ja heikotuksen iskiessä mietin noita kadulla eläviä ihmisiä tavallista enemmän. On talvi, joten yöllä on koleaa ja sataa. Kapkaupungin kaduilla autoillessamme näemme usein ihmisiä, jotka kerjäävät tien laidassa, ja osa heistä on teini-ikäisiä. Ja moni heistä elää kadulla.
Olen miettinyt hyväntekeväisyyskohteita, joihin voisin lähteä mukaan. Ensi viikonloppuna osallistun Blisters for Bread -kävelylle, jossa kävelen 5km ja maksan pienen osallistumismaksun, jolla kerätään rahaa ilmaiseen kouluruokailuun vähävaraisille. 44 % of all South Africans are under 17 years old. You can't teach a hungry child. Tämä on ainakin hyvä kohde. Kerron lisää viikonlopun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.