Kapin suomalaiset

Olen tavannut suomalaisia. Kyllä se on kuule mukavaa täällä kaukomailla asuessa, kun voi puhua suomea. Ja ihmetellä paikallisten juttuja - hyvässä ja pahassa. Meitä oli keskiviikkona seitsemän naista kahvilla Aladin-kahvilassa, jonka muuten omistaa urheilija Oula Jääskeläinen. Oulakin nähtiin siellä aamukahvia hörppimässä ja jututimme häntäkin. Tyttöjen kanssa olemme aika lailla samanikäisiä, ja elämäntilanne oli myös samantapainen. Moni oli tullut miehen perässä tänne asumaan, ja aika moni oli vasta muuttanut. Mukana oli toki konkareitakin.

Kutsuin tytöt meille seuraavaksi, ja odotan jo innolla, että tutustun paremmin ihmisiin. Yhden suomalaisen naisen kanssa olemme jo käyneet kävelyllä monta kertaa ja leikkipuistossa hänen tyttärensä kanssa. On ollut tosi mukavaa, ettei kaikki tutut ole Martinin kautta tuttujani. Se on tärkeää, että saan omia ystäviä. Heti jo huomasin, että jotkut eteläafrikkalaiset kaverini sopisivat hyvin samaan seuraan suomalaisten kanssa, joten pitää vähän sekoittaa pakkaa ja tutustuttaa heitä toisiinsa.

Facebookissa on muuten ryhmä nimeltä Kapin suomalaiset. Sinne vaan mukaan, jos asut täällä, ja haluat joskus tavata kotimaan väkeä.

Olen saanut muutaman lehtijutunkin kirjoitettavaksi, ja on ollut mukava haastatella ja kirjoittaa pitkästä aikaa. Viihdyn koko ajan vaan paremmin, osaksi varmasti kevään vuoksi. Alkaa lämmetä pikku hiljaa.

Open Book Festival ja rugby

Osallistuin perjantaina Open Book Festivaliin Kapkaupungissa ja kuuntelin pari kiinnostavaa esitystä. Kirjoitin pitkän sepustuksen mobiilikirjallisuudesta nuorille Café Voltaire -blogiin:
http://avaincafevoltaire.blogspot.com/

Muuten täällä on nyt erittäin ajankohtaista rugby. Uusi-Seelannissa on nimittäin käynnissä rugbyn maailmanmestaruuskisat ja Etelä-Afrikka on hallitseva maailmanmestari, joten TV on täynnä rugbya. Ja pelit pelataan ja katsotaan telkusta aikaisin aamulla aikaeron vuoksi. Rugby on onneksi aika suoraviivaista, toisin kuin kriketti, josta en vieläkään ymmärrä mitään. Rugbyssa isot äijät punnertaa kasassa ja juoksee välillä pallon kanssa viivan yli, jolloin tulee maali. Jee. Mutta täällä rugbysta on tullut kansallisen yhtenäisyyden symboli. Nelson Mandelan kannustuksella myös mustat alkoivat tukea valkosuten lajina pidettyjä rugbynpelaajia vuonna 1995, ja silloin EA voitti MM-kultaa. Viime vuonna sama ihme saatiin toistettua, ja juuri koko kansan tuella. Perjantaina pidetään bokka-T-paitaa eli rugbyjoukkueen kannustuspaitaa päällä. Ja tosiaan: jos valkoiset alkoivat kastoa jalkapalloa viime vuonna, niin mustat pitävät rugbypaitaa tänä vuonna. Hieno homma! Yhtenäisyyden eteen pitää todella nähdä vaivaa täällä kahden varallisuustason maassa.

Puikot suihkii

Olen kutonut ahkerasti. Nämä sukat tein Martinin veljelle, joka pitää oranssista:

Ja näistä pörröisistä mohairlangoista syntyi kaulahuivi, jota pidän hartioillani täällä kotona iltaisin, kun paleltaa. Sen kuvioon otin vaikutteita 1920-luvun malleista.

Kutominen voi olla myös sosiaalinen harrastus. Suomessa meillä oli kavereiden kanssa ompelukerho, joka kokoontuu edelleen, terveisiä vaan! Täällä Etelä-Afrikassa juttelin kutomisesta Martinin serkun vaimon kanssa, joka kutsui minut viettämään I Love Yarn Day'tä eli Rakastan lankaa -päivää 14.10. Menemme hänen kutovien ja virkkaavien ystäviensä kanssa ilmeisesti kahvilaan tekemään käsitöitä. Mukavaa! Lisäksi olen jutellut vanhemman polven kutojien (uusien sukulaisten) kanssa harrastuksesta. Käsitöistä saa jutun juurta sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei muuten olisi juuri mitään yhteistä. Lisäksi kutominen on hieno taito, joka on meidän suvussa kulkenut sukupolvelta toiselle, joten edesmennyt äitini ja isoäitini kulkevat tällä tavoin mukana maailmalla - puikkopussissa! Siitä tulikin mieleen, että työkaverit antoivat minulle hienon läksiäislahjan: silkkisen puikkopussin ja puikkoja. Kiitos vielä, niistä on päivittäin iloa.

Iloa pikkujutuista

Oranssit lasinaluset saavat minut hymyilemään, samoin apteekin hyllyltä pongaamani suomalaiset lakritsit. Nyt saan lakua milloin vain haluan! Lasinaluset ovat paikallisen suunnittelijan tekemät ja löytyivät lahjatavarakaupasta. Minusta ne kuvaavat afrikkalaista sydämellisyyttä ja iloa pikkujutuista.

Kommentoi vapaasti

Huomasin juuri, että minulla oli väärä asetus tuossa kommentointiominaisuudessa, joten vain google-tunnuksilla saattoi kommentoida. Nyt vapautin kommentoinnin niin, että myös nimellä tai nimettömänä voi kommentoida. On mukava kuulla ajatuksiasi, joten napsuttele jotakin, mitä teksteistä tulee mieleen. Tai kerro, mistä haluaisit kuulla lisää.

Flunssa painaa päälle ja nenä vuotaa niin, että kerron kuulumisia myöhemmin. Olen tavannut uusia ihmisiä ja pian tapaan heidän välityksellään myös suomalaisia. Sehän on aina mukavaa, kun pääsee juttelemaan suomeksi.

Long Street Café

Ihana Art Deco -tyylinen kahvila Long Streetillä. Kävimme drinksulla pari viikkoa sitten täällä. Sisutsusvaikutteita sopii ottaa kahvilakulttuurista, joka kukoistaa Kapissa nykyään. Kaikenlaisia micropaahtimoja on eri puolilla kaupunkia ja niistä saa vastajauhettua ja vastapaahdettua kahvia.

Sukkia ja lapasia

Olen kutonut ahkerasti kaikenlaista. Tässä Martinin veljen 1-v. pojan sukat ja siskoni 11-v. pojan lapaset Ghanan väreissä (jalkapallofani).

Martinin isän serkku Matilda-täti vei minut loistavaan lankakauppaan nimeltä Orion, joka toimii omakotitalon kellarissa osoitteessa 12 Woodburn Crescent, Gardens. Hieno valikoima lankoja!

Kevät on tullut!

Ensimmäinen syyskuuta oli virallisesti ensimmäinen kevätpäivä. Sen kunniaksi innostuin sisustamaan parveketta. Ostimme toisen parveruukun (ensimmäisessä on pelargoniota, jos muistat) ja istutin siihen kolme laventelia. Tällä vuorenpuoleisella seinällä on vihreät kynttilälyhdyt ja merenpuoleisella turkoosit.

Innostuin tuomaan myös kukkalautasia asuntoon: ensimmäiseltä voi syödä keksejä ja toinen on on tarkoitettu piknikille. Keksilautanen on englantilainen ja varmaan 1950-luvulta. Jälkimmäisiä on kuusi ja ne ovat muovia, ja hyvin kiinalaisia. Kiinalaisia tavaroita on täällä joka paikassa myynnissä ihan hirveän paljon. Mutta nämä olivat söpöt ja hinta R5 eli 50 eurosenttiä kappale. Kunhan ilmat lämpenevät menemme piknikille puistoon näiden kanssa!

Uudet sohvat tulivat!

Meillä on ihan erilaista kuin ennen! Vuokranantajamme ostivat asuntoomme uudet sohvat. Itse en olisi valinnut tällaisia, mutta ne ovat kyllä tosi mukavat ja tilavat ja laadukkaat. Niiden tyylissä on jotain Art Decomaista, ja siihen suuntaan ajattelin niitä somistaa. Ostin nämä keltavalkoiset tyynyt heti viedäkseni tyyliä aurinkoiseen suuntaan. Ostimme myös kaksi pientä, tummaa puupallia sohvapöytien virkaa toimittamaan. Nurkkaan sohvien väliin on tulossa myös pöytä vuokranantajilta.

Huomasitko, miten valtavat ruokapöydän tuolit näyttävät nyt suhteiltaan paremmilta, kun vieressä on isot sohvat? Tuo viimeinen kuva on naamiosta, jonka ostimme Pan African Marketista Long Streetiltä. Se on kongolainen tanssinaamio, ja kuvastaa aurinkoa.

Blisters For Bread

Viime sunnuntaina osallistuin hyväntekeväisyystapahtumaan: kävelin 5 km ja lahjoitin 60 randia eli 6 euroa ilmaisen kouluruoan hankkimiseen lapsille. Sillä rahalla ruokkii päivän 32 lasta! Minusta on hyvä olla mukana tällaisissa yhteisöprojekteissa, kun muuttaa uuteen paikkaan - varsinkin, kun samassa yhteisössä asuu todella köyhiä ihmisiä. Tässä kuvakavalkadi matkan varrelta, tutulta Beach Roadilta. Kävelyyn osallistui 16 000 kapkaupunkilaista. Lopussa kuva myös minusta kävelyn jälkeen.