Tuunaa maljakko neulomalla

Olen hyvin tyytyväinen uuteen maljakkooni! Maljakko on tosin vanha. Olen omistanut sen jo jonkin aikaa ja se on kirpparilta ostettu. Mutta kudoin sille sukan tai säärystimen, joka muunsi sen aivan erilaiseksi. Sain idean sisustuslehdistä, joiden mukaan neuletekstuurit ovat hyvin trendikkäitä myös sisustustavaroissa. Kudoin maljakon päällisen kuin sukan varren.

Ohje tässä: Luo tarvittava määrä silmukoita maljakon koosta riippuen. Tähän maljakkoon tarvittiin 42 silmukkaa. Kudo sukkapuikoilla suljettuna neuleena 2 oikein, 2 nurin 10 kierrosta, sitten yksi kierros kokonaan nurjaa, sitten taas 10 kierrosta 2 oikein, 2 nurin jne. Lopuksi kudo kolme kierrosta kokonaan nurin ja päättele silmukat kutomalla nurin. Käytin valkoista villalankaa, joka vastaa esim. Seitsemää veljestä Suomessa, ja sukkapuikkoja numero 3,5.

Superhelppoa ja lopputulos on hauska. Näyttää siltä, että piikkisian piikit ovat lämpimässä maljakossa. Asetelma näyttää erityisen hyvältä kynttilänvalossa. Tällä tavoin voi tuunata maljakon, jonka väristä ei pidä, tai jossa on kuvio, joka ei enää miellytä. Kannattaa valita aika suora maljakko, niin tuunaaminen on helpompaa. Samalla tavalla voi koristaa laseja kynttilälyhdyksi kutomalla pitsineuletta, niin valo näkyy läpi.

Syysjuttuja

Kun Kapkaupungissa on syksy, sataa paljon, ja täällä Sea Pointissa on usein sumua. Lion's head -vuori peittyy sumuun, samoin meri. Tässä tänään napattu kuva.

Parvekekukat tykkää, kun sataa, ja lämpötila on laskenut noin 20 asteeseen. Iltaisin on kylmempää, jopa alle 10 astetta. Laventelit erityisesti nauttivat, mutta pelakuutkin on piristyneet.

Vuoden ympäri saa kuitenkin hedelmiä, ainakin appelsiineja. Tässä salaatissa on myös granaattiomenan siemeniä, jotka miellyttävät sekä silmiä että suuta. Täällä ohje salaattiin: http://www.ruokala.net/resepti/appelsiinisalaatti-2

S. A. Agulhas II

Etelä-Afrikan valtio tilasi vuonna 2009 STX Finlandin Rauman telakalta arktisen tutkimusaluksen, joka saapui Kapkaupungin Waterfrontiin toukokuun alussa tänä vuonna. Olin tyytyväinen, kun huomasin, että laiva oli vielä satamassa ja sain napattua pari kuvaa. Laivaan voi ottaa sata matkustajaa ja 44 miehistön edustajaa, joille kaikille on majoitustilat. Lisäksi laivassa on mm. 4000 m3 lastiruuma, kenttä helikopterille, tiloja näytteiden ottoa ja tutkimista varten, sääasema, nostokurki ja sairaalaosasto. Alusta käytetään Antarktiksen tutkimiseen.

Kapteenin lokikirja neitsytmatkalta ja lisätietoa aluksesta: http://www.saagulhasii.co.za/

Aurinkoisia päiviä vleillä

Vietimme suomalaisten kavereiden kanssa neljä päivää Verloren vleillä, Eland's Bayn lähellä, Martinin vanhempien mökillä. Aurinko paistoi, mikä tuntui ihanalta, koska pari viime viikkoa on satanut Kapkaupungissa. Sen verran sadetta on tullut vleilläkin, että luonto oli ihan vihreänä. Viimeksi oli vielä kovin kuivaa ja ruskeaa, mutta nyt joka paikassa kasvoi ruohonkorsia ja pieniä kukkasia. Istuimme talon terassilla kutomassa ja lukemassa auringossa.

Pimeä tulee näin syksyllä jo kuudelta, joten aurinkokennoilla toimivat lasipurkkilamput Solar Jar'it (Consol valmistaa)olivat kovassa käytössä. Iltaisin oli viileää, joten istuimme takkatulen edessä, ja yöllä niin kylmä, että keräsimme kaikki villapeitot kaapeista päällemme - koipallojen hajusta välittämättä.

Sain tämän nipun piikkisian piikkejä naapurin Tessiltä vleillä. Seuraavana päivänä löysimme tieltä kuolleen piikkisian, mutta jotenkin en halunnut muistaa sen ruhjoutunutta ruumista piikkejä katsoessani. Otimme vain muutaman piikin, joita oli raadon ympärillä. Piikit lähtevät kyllä helposti irti, kun niitä vetäisi. En ollut koskaan ennen nähnyt piikkisikaa luonnossa, ja ihmettelin sen piikkejä ja outoa ulkonäköä.

Wonkiwaren mukeja

Muistat ehkä valkoiset mukit, joissa on ruusukuvio? Nyt ostin niiden kaveriksi kaksi tällaista vähän karumpaa kuppia, jotka ovat myöskin Wonki Waren valmistamia. Hyvän kokoinen muki, joka sopii käteeni. Nyt meillä on siis neljä tällaista valkoista mukia ja lisäksi kaksi sinivalkoraitaista mukia. Mieheni Martinin mielestä se on varmasti tarpeeksi... www.wonkiware.co.za

Villasukkahaaste

Sain kaverilta Hyvän Mielen Sukat -villasukkahaasteen: Kudo sukat tai sukkia mielenterveysongelmista kärsiville nuorille. Mikäpäs siinä. Väriä ja lämpöä heidänkin elämäänsä. Kyseessä on siis suomalainen haaste ja se löytyy täältä: http://hyvanmielensukat.blogspot.com/2012/04/haaste-neulo-hyvan-mielen-sukat.html?spref=fb

Kirstenboschissa äitienpäivänä

Sunnuntaina ajelimme Kirstenboschin kasvitieteelliseen puutarhaan kävelylle. Siellä oli paljon ihmisiä äitienpäivää viettämässä ja ruohikolla piknikillä. Minun äitini oli kasvitieteilijä, joten tämä oli oikein sopiva tapa viettää äitienpäivää. Proteoista osa oli kukassa, mutta muuten oli aika syksyistä. Näimme valtavan kilpikonnan, jonka kilpi oli noin 45 cm halkaisijaltaan. Tuntui aivan epätodelliselta, kun se kömpi puskasta polulle!

Viinitilat Lourensford ja Waterkloof

Viime viikonloppuna kävimme kahdella viinitilalla Martinin serkun Gabrielin ja hänen vaimonsa kanssa. Toinen oli Lourensford ja se sijaitsee Somerset Westissa. Toinen sen sijaan Somerset Westin ja Stellenboschin rajalla oleva Waterkloof. Molemmat olivat oikein kiinnostavia kokemuksia. Ensin Lourensford:

Tila on perustettu vuonna 1700, vaikka rakennukset ovat uusia. Maistoimme seitsemää eri viiniä ja lisäksi joitakin heidän erikoistarjouksiaan. Ostimme muutaman pullon viinejä, jotka eivät kestä muutamaa kuukautta pidempään enää ja voivat olla jo huonoja, jos meillä on huono tuuri. Hinta oli kuitenkin vain R20 / pullo ja maistamamme erä oli hyvää. Söimme lounasta viinitilan ravintolassa ja minun risottoni oli erinomaista. Lourensfordissa paahdetaan myös kahvia ja ostin paketin heidän Cardinal Sins -paahtoaan, joka on mukavan pehmeää. http://www.lourensford.co.za/ Sitten Waterkloof:

Waterkloofin päärakennus on palkittu arkkitehtuuristaan, eikä ihme. MAisemat ravintolasta olivat huikeat ja rakennus oli suunniteltu niin, että ne näkyivät jokaiselle ravintolassa istuvalle. Rakennus sai The Great Wine Capitals Best of Wine Tourism Award for Architecture and Landscape in 2012. Arkkitehdin nimi on Mitch Hayhow. Haluaisin mennä joskus ravintolaan syömään hyvässä seurassa. Viinitkin olivat oikein hyviä. www.waterkloofwines.co.za

Kirjoja kouluihin ja minulle myös

Kassillinen kirjoja, joita olen ostellut pitkin vuotta antikoista hintaan R5 eli 0,50€ per kirja, päätyi Parkhurst Primary -koulun upouuteen kirjastoon. Vain 10 prosentilla Etelä-Afrikan kouluista on kirjasto, ja niinpä vapaaehtoisin lahjoituksin kootaan nyt koulukirjastoja. Otin yhteyttä Book Lounge -kirjakauppaan, jonka uutiskirjeessä kerrottiin, että he kokoavat koulukirjastoa, ja he pyysivät tuomaan kassin kirjakauppaan.

Book Lounge sijaitsee keskustassa, Company's Gardensin lähellä Buitenkantin ja Roelandin risteyksessä. Siellä järjestetään kirjojen julkistamistilaisuuksia, kirjailijatapaamisia ja muita kirjallisuustilaisuuksia. En ole vielä osallistunut niihin, vaikka haluaisin kovasti. Kirjakauppa oli oikein viihtyisä ja sen valikoima oli monipuolinen, vaikka kauppa ei ollut iso. Hyvä tunnelma. Ostin tietysti itselleni kirjan palkkioksi hyvästä teostani. Imraan Coovadian romaani kertoo kimppatakseista ja niiden värikkäästä asiakaskunnasta ja yhteiskunnan ongelmista. Se sijoittuu Kapkaupunkiin ja ymmärtääkseni erityisesti townshipeihin.

Luen parhaillaan Lauren Beukesin Moxylandia, joka sijoittuu Kapkaupunkiin vuonna 2018 ja on hurja scifi-dystopia. Tykkään todella paljon. Beukesin Zoo Citystä kirjoitin aiemmin toisessa blogissa: http://avaincafevoltaire.blogspot.com/2012/03/elaimellista-menoa-joburgissa.html

Kouluihin voi lahjoittaa kirjoja myös Bookeryssa, Book Loungea vastapäätä: http://www.equaleducation.org.za/bookery1

Irma Stern

Kirjoitin toiseen blogiini eteläafrikkalaisesta taiteilijasta, Irma Sternistä. Jutun voi lukea täällä: http://elossa1930.blogspot.com/2012/05/irma-stern.html

Oliivi-festivaalit Riebeek-laaksossa

Viime sunnuntaina ajelimme Riebeek Valley'hin, joka on sisämaassa, Paarlin jälkeen, noin 70 km Kapkaupungista. Siellä oli vuosittaiset oliivi-festivaalit. Viinialueilla nimittäin viljellään myös oliiveja. Maistelimme erilaisia oliiviöljyjä, oliiveja, tapenadeja ja oliivi-kosmetiikkaa. Samoilla tiloilla oli myös viinintuotantoa, joten maistoimme samalla pari lasia viiniäkin. Maksoimme R80 eli noin 8€ passista, jolla pääsimme kaikkiin kohteisiin. Ensimmäinen pysähdys oli mielestäni paras: Kloovenburg. Siellä oli mukavaa haitarimusiikkia, heinäpaaleja tuoleina, ihan hyvää punaviiniä ja oliivituotteita.

Seuraava pysähdys oli Het Vlock Casteel, missä söimme lounasta. Ruoka oli sellaista festivaaliruokaa, vaikka olikin piirasta ja bobootieta. Tämä vaikutti selvästi enemmän maatilalta kuin viinitilalta, vaikka kyllä siellä viiniäkin tehdään. Jono oli niin pitkä, että emme edes maistaneet heidän viiniään. Oliiveja napsimme kyllä ja kiertelimme markkinoilla.

Riebeek Westin ja Riebeek Kasteelin välissä on viinitila Allersverloren, jonka punaviiniä saa Alkostakin.Se oli pitkään suosikkimme Suomessa, joten halusimme ehdottomasti käydä siellä. Jotenkin viinit eivät kuitenkaan vastanneet odotuksiamme. Martinin mielestä viinimakumme on kehittynyt, mutta minä uskon, että saimme joskus parempaa vuosikertaa. Heidän portviininsä on kyllä hyvää.

Viimeinen pysähdyksemme oli Riebeek Cellars, joiden viini oli aikamoista litkua. Hinnatkin olivat alle R40 per pullo. PAri oliivia nappasimme suuhumme ja lähdimme kotia kohti.

Kaikkialla oli markkinameininkiä, joten mukaamme tarttui seuraavaa: tuoretta nugaata, savustettuja ja balsamico-vinnietikassa marinoituja oliiveja, oliiviöljykäsivoide ja aprikoosihilloa.

Nämä passit ostimme muuten melkein täyteen hintaan eli 150 randia yhteensä eräältä kaupustelijalta ennen ensimmäiseen paikkaan menoa. Tietysti meitä hieman huijattiin: mies oli itse käyttänyt yhden siäänpääsyn kummastakin! Onneksi emme olisi muutenkaan menneet siihen kohteeseen. Ei jäänyt kaivelemaan, koska meillä oli oikein onnistunut päivä.