30 prosentilla raskaana olevista naisista on HIV

Eilen julkaistun tutkimuksen mukaan 30 %:lla eteläafrikkalaisista naisista, jotka ovat raskaana, on HIV. Tämä on masentavan suuri luku ja suunta on nousussa. Tutkimuksessa todettiin, että tytöt saavat lapsia todella nuorina, jopa 10-vuotiaina. Yhdellä kymmenestä 10-14-vuotiaista tytöistä, jotka ovat raskaana, on HIV, joten valistusta aletaan antaa entistä nuoremmille. Viidellä miljoonalla eteläafrikkalaisella on HIV. Väkiluku on 49 miljoonaa, joten noin 10 % väestöstä kantaa virusta.

Täällä on meneillään televisiokampanja, jossa luodaan toivoa HIV free generation'in eli HIV:stä vapaan sukupolven saavuttamiseksi. Mutta jos äideillä on HIV, heidän täytyy tehdä kaikkensa ja heitä täytyy auttaa, ettei virus siirry lapseen. Toivo elää. YK:n mukaan "HIV free generation is possible"!

Lue lisää:
http://www.sabc.co.za/news/a/28508a80493dcd22b5c9f55e78870e68/HIV-prevalence-high-among-pregnant-women-in-SA--20111129

http://www.hivfreechampions.org/

It is Hard Work But Somebody Has to Do it!

Juttukeikalla Kapkaupungin esikaupungissa Muizenberg Beachilla. Lämmintä +30 astetta ja mukava tuulenvire. Ei hullumpaa!

Durbanin ilmastokokous alkaa huomenna

Durbanissa alkaa huomenna YK:n ilmastokonferessi, jossa koetetaan jälleen saada aikaan kansainvälisiä sopimuksia, jotka pysäyttäisivät ilmastonmuutoksen. Ympäristöministeri Maite Nkoana-Mashabanen tiedotteessa kerrotaan näin, lyhennettynä:

The 17th Conference of the Parties (COP17) to the UN Framework Convention on Climate Change and the 7th Conference of the Parties serving as the Meeting of the Parties (CMP7) to the Kyoto Protocol begins in Durban.The Conference is at ministerial level, and we expect up to 20 000 participants at the conference and related events. This figure includes around 16 000 officials at ministerial, negotiator and officials level to take part in the conference, 1,500 members of media and 20,000 civil society representatives.

We have said repeatedly that the outcome in Durban should be balanced, fair and credible and that it should seek to preserve and strengthen the multilateral rules-based response to climate change. The approach to reach a balanced, fair and credible outcome in Durban must be informed by the principles that form the basis of UNFCCC climate change negotiations. These principles include multilateralism, environmental integrity, fairness (common but differentiated responsibility and respective capabilities, equity,) and honouring of all international commitments and undertakings made in the climate change process.

Indeed, we can and should live up to the COP17/CMP7 theme: WORKING TOGETHER, SAVING TOMORROW TODAY.

http://www.cop17-cmp7durban.com

Valokuvaaja Pieter Hugo

Valokuvaaja Pieter Hugo on ollut esillä Suomessakin sekä Kiasmassa että Wäinö Aaltosen Museossa Turussa. Hän on yksi arvostetuimmista tämän hetken eteläafrikkalaisista nykytaiteilijoista. Hugon valokuvat tuovat esiin outoja, marginaaliin jääviä ilmiöitä, kuten hyeenoja kasvattavat ja niiden kanssa esiintyvät miehet Nigeriassa ja kaatopaikalla roskia erottelevat miehet ja pojat Ghanassa. Kovia kokeneiden miesten kasvot ja ilmeet ovat vaikuttavia, samoin erikoisista perspektiiveistä nähty, usein tuhottu luonto taustalla. Käypä katsomassa kuvia verkkosivulla. Ne eivät jätä kylmäksi.

Tässä hänen verkkosivuiltaan Permanent error -valokuvasarjan esittely:

PERMANENT ERROR

For the past year Hugo has been photographing the people and landscape of an expansive dump of obsolete technology in Ghana. The area, on the outskirts of a slum known as Agbogbloshie, is referred to by local inhabitants as Sodom and Gomorrah, a vivid acknowledgment of the profound inhumanity of the place. When Hugo asked the inhabitants what they called the pit where the burning takes place, they repeatedly responded: ‘For this place, we have no name’.

Their response is a reminder of the alien circumstances that are imposed on marginal communities of the world by the West’s obsession with consumption and obsolesce. This wasteland, where people and cattle live on mountains of motherboards, monitors and discarded hard drives, is far removed from the benefits accorded by the unrelenting advances of technology.

The UN Environment Program has stated that Western countries produce around 50 million tons of digital waste every year. In Europe, only 25 percent of this type of waste is collected and effectively recycled. Much of the rest is piled in containers and shipped to developing countries, supposedly to reduce the digital divide, to create jobs and help people. In reality, the inhabitants of dumps like Agbogbloshie survive largely by burning the electronic devices to extract copper and other metals out of the plastic used in their manufacture. The electronic waste contaminates rivers and lagoons with consequences that are easily imaginable. In 2008 Green Peace took samples of the burnt soil in Agbogbloshie and found high concentrations of lead, mercury, thallium, hydrogen cyanide and PVC.

Notions of time and progress are collapsed in these photographs. There are elements in the images that fast-forward us to an apocalyptic end of the world as we know it, yet the alchemy on this site and the strolling cows recall a pastoral existence that rewinds our minds to a medieval setting. The cycles of history and the lifespan of our technology are both clearly apparent in this cemetery of artifacts from the industrialised world. We are also reminded of the fragility of the information and stories that were stored in the computers which are now just black smoke and melted plastic.

http://www.pieterhugo.com/

Cowgirl Bluesin mohairasusteet

Olen aiemmin kertonut lankakauppa Orionista, joka on Oranjezichtissa täällä Kapkaupungissa, osoitteessa 12 Woodburn Crescent. Samalla, kun käyt siellä, käy ihmeessä myös Cowgirl Bluesissa:

Call ahead to drop in for a showroom and studio visit at 7 Forest Hill Avenue, Oranjezicht on Monday, Wednesday or Thursday or contact Bridget on 083 4451150 for an appointment.

Cowgirl Blues myy käsintehtyjä mohairtuotteita, kuten huiveja ja käsilaukkuja. Tässä heidän ekologista ja sosiaalista vastuuta korostavaa ideologiaansa:

At cowgirlblues we make clothing, accessories and decor pieces by hand from South African wool and mohair.

We use natural fibres because we think they’re better than fake ones. Animal fibres (wool, mohair) are our favourite, they’re more elastic than plants (cotton, bamboo) so they can stretch but retain their shape
We work by hand because it’s more personal than machine made stuff, and we think you appreciate the difference. As a result all our products have an individual feel and no two items are ever exactly the same
We are women and we work with women because we believe women need support and have a lot to offer in improving the way that businesses work
We’re environmentally friendly because we think it’s the right thing to do, so we minimise waste, re-use, recycle, go local, and generally pay attention to our environmental impact
We take things personally because it’s how we are, we like people and we think it makes different and allows us to be flexible, responsive and adaptable
We’re independent, adventurous and curious so we constantly experiment with new ideas in our designs and business practices and we think it keeps us fresh, interesting, creative and fun to interact with

Cowgirlblues was started by Bridget Henderson, who worked in big corporate organisations (Bain & Co, Louis Vuitton Moët Hennessy, Unilever) both in South Africa and internationally, for many years. She’s a medical school drop-out with an MBA from Insead who bought her first camera in 2001 in Kathmandu and discovered a passion for photography. She also comes from a family of “makers” and both her mother and 87-year-old grandmother still knit.

www.cowgirlblues.co.za
Kuvia tuotteista täällä: http://cowgirlblues.myshopify.com/

Ja Orionin nettisivut täällä: http://www.orionwool.co.za/

Kaakkoistuuli puhaltaa Hout Bay'ssa

Ajelimme Hout Bay'hin tänään. Aikomuksemme oli istua rannalla ja Martin halusi kokeilla taas onkeaan laiturilta. Mutta kun saavuimme sinne, näimme, että koko ranta oli täynnä ihmisiä kameroineen. Nyt on käynnissä luonnonilmiö sardine run eli sardiinit uivat Kapin ohi itärannikolle valtavina parvina, ja houkuttelevat paikalle kaikkia muita mereneläviä. Hylkeillä on kissan päivät, kun kalaa on niin paljon kuin jaksaa syödä. Koko ranta on täynnä hylkeitä ja kalastajia, jotka vain heittävät verkot veteen ja nostavat ne saman tien täysinäisinä ylös. Samalla koillistuuli (South Easter) puhaltaa niin, että helmat heiluu ja tukka liehuu. Vieläkin on korvat täynnä hiekkaa, jota tuuli pöllytti rannasta autotielle asti.

Läksiäiset Oudekraalissa

Suomalainen Laura, jonka elokuvan ensi-illassa tapasin monta muuta suomalaista elokuussa, muuttaa miehensä kotimaahan Keniaan. Niinpä vietimme lauantaina läksiäisiä grillaten luonnonpuistossa. Oudekraal sijaitsee Kapkaupungissa, Camps Bayn ja Llandudnon välissä. Sisäänpääsymaksu oli R20 eli pari euroa, ja alueella on uimaranta ja monta grillauspaikkaa ja pöytäryhmää. Hieno paikka! Tunnelma juhlissa oli haikean hauska, koska meillä oli mukavaa, mutta tiesimme, että Laura ja hänen miehensä lähtevät pian. Tapaamme varmasti vielä jossain päin maailmaa! Ja onhan Facebook.

Vuoret kuvissa ovat nimeltään The 12 Apostoles. Hienoja siirtolohkareita rannassa. Oudekraal tarkoittaa vanhaa aitausta. Viimeisessä kuvassa näet juuri ja juuri ryhmämme. Oli tuulinen päivä, joten pysyimme kaukana rannasta, suojaisella alueella. Braai oli onnistunut: lammasta, makkaraa ja kanaa. Nam!

Iziko South African National Gallery

Perjantaina kävin pitkästä aikaa taidemuseossa, Iziko South African National Gallery'ssa, joka sijaitsee Company Gardensin keskellä. Rakennus on jo itsesään kaunis Pöytävuoren luomaa jylhää taustaa vasten. Museon edessä on antilooppipatsas vuodelta 1978, jonka nimi on Numinous Beast. Taiteilijan nimi on Bruce Arnott.

Kuten seinäjulisteista näkyy, päänäyttelyt olivat eteläafrikkalaisen Peter Clarken "Listening to Distant Thunder" ja ghanalaisen James Barnorin valokuvanäyttely "Ever Young". Lisäksi museossa oli kolme pienempää näyttelyä: Neither Man Nor Stone, Richard Longin maataidetta ja "Windows of War", venäläisiä sota-ajan julisteita.

NEITHER MAN NOR STONE oli oikeastaan aika sekava näyttely, joka oli koottu pääosin museon omista kokoelmista. Aiheena oli ihmisen ja eläinten suhteet ja kaikenlaiset ihmisen ja eläimen välimuodot ja muodonmuutokset. Pidin paljon Nandipha Mntambon valokuvasta Europa (2008)ja Steven Cohenin muotokuvista. Jane Alexanderin Butcher Boys (1985)oli vaikuttava veistos.

EVER YOUNG oli ghanalaisen James Barnorin valokuvastudion nimi Accrassa 1950-luvulta lähtien. Hän otti muotokuvia ja perheportretteja, kuvasi julkkiksia ja poliitikkoja, urheilijoita ja muusikkoja. Hän kuvasi myös Ghanan itsenäistymisen juhlintaa vuonna 1957. 1960-luvulla hän muutti swenggaavaan Lontooseen ja otti siellä monta kansikuvaa eteläafrikkalaiseen Drum-lehteen. Drum täytti juuri 60 vuotta. Todella makeita kuvia mustista naisista 60-luvun muotivaatteissa ja kepeällä asenteella. Barnorin kuvat olivat museokäyntini mieleenjäävintä antia - ja viihdyttävintä. Tämä näyttely oli ensimmäinen hänen näyttelynsä Afrikassa.

PETER CLARKE on noin 80-vuotias eteläafrikkalainen taiteilija, jonka uraa ja elämää varjosti pitkään Apartheid-politiikka. Hän on erittäin monipuolinen taiteilija, jolta oli esillä kollaaseja, uniikkeja ja käsintehtyjä taiteilijan kirjoja, maalauksia ja litografioita. Teokset olivat hyvin eri tasoisia: osa oli vaikuttavia, liikuttavia ja värimaailmaltaan persoonallisia, mutta toiset tuntuivat pinnallisilta, suorastaan kitsimäisiltä. Pidin eniten kollaaseista ja taiteilijan kirjoista (Artist's Books). Taiteilija syntyi Simon's Townissa, lähellä Kapkaupunkia, mutta hänen perheensä pakkosiirrettiin 1970-luvun alussa, kun Simon's Townista haluttiin tehdä valkoinen kaupunki. Merimaisemat jäivät kuitenkin elämään Clarken teoksissa. Häntä kutsutaan yhteisötaiteilijaksi, koska hän pyrkii taiteellaan eheyttämään yhteisöä ja aktivoimaan passiivisia nuoria taiteen keinoin.

RICHARD LONG on brittitaiteilija, joka teki kaksi matkaa Karoo-seudulle vuosina 2004 ja 2011 ja hänen näyttelynsä toi esiin maataiteen keinoja sekä kivi-installaatioiden että valokuvien keinoin. Haluaisin kovasti nähdä maataidetta luonnossa, siellä, minne teos on alunperin tehty, keskelle luontoa. Museossa saa vain aavistuksen teoksen vaikuttavuudesta. Kirja Karoo Highveld on kokoelma valokuvia Longin maataiteesta. Haluaisin sen itselleni. Maataide kiinnostaa!

Venäläiset sota-ajan julisteet eivät enää jaksaneet innostaa pari tuntia museossa kierreltyäni. Olen nähnyt vastaavia ennenkin. Propagandajulisteita, joissa huumorin keinoin pilkataan Hitleriä ym.

Todella kiinnostava ja virkistävä kierros! Tänne pitää tulla uudestaan, kun näyttelyt alkuvuodesta vaihtuvat.

Museokäynnin jälkeen kävelin ympäriinsä Company Gardensissa, missä oli tyypilliseen tapaan paljon ihmisiä makoilemassa nurmikoilla ja penkeillä. Puistossa pitää olla vähän varuillaan, ettei menetä tavaroitaan varkaille, mutta päätiellä kulkeminen on vaaratonta. Pulut olivat liiankin ärhäkkäitä, samoin oravia alkaa olla puistossa liikaa. Mutta ruusut kukkivat komeasti.

Väriterapiaa

Julia Vuoren Sika-sarjakuvassa Sika ja sen ystävät harjoittivat aina väriterapiaa, jos olivat nuutuneita. Suosittelen Suomen marraskuuhun hedelmiä ja kukkasia kotiin!

... tai sitten voit ostaa lämpimän väristä lankaa ja kutoa väriä elämään!

Green Point Parkissa Sharronin ja Virpin kanssa

Kävimme tänään ystävieni, skottilaisen Sharronin ja suomalaisen Virpin kanssa Green Point Parkissa. Mukana oli Sharronin poika Grant ja Virpin tyttö Karoliina. Lapset ovat reilun vuoden ikäisiä, joten Green Point Parkin pikkulasten leikkipuisto oli heille juuri sopiva leikkipaikka. Kiertelimme puistossa muutenkin ja nyt oli paljon vehreämpää kuin viimeksi puistossa käydessäni. Odotamme kovasti teehuoneen aukeamista. Siitä tulee varmasti supersuosittu. Ihastelimme taas puiston suunnittelua ja sijaintia aivan kaupungin sydämessä.

Stillbay viime viikolla

Uusi onki ja aurinkohattu tositoimissa Stillbayn hiljaisella rannalla.

Luonnonkaunista keramiikkataidetta

Christina Bryer on eteläafrikkalainen keramiikkataiteilija, joka ottaa muotokieleensä vaikutteita luonnosta. Ne tuovat mieleeni mikroskooppikuvat merenelävistä tai viruksista. Hauraankauniit esineet eivät ole käyttöastioita vaan taideteoksia. Upeita!

"Bryer’s eye picks up on the endlessly repeating patterns in everything from the mosaics of the Alhambra to unicellular organisms to the cross section of a strand of DNA."

www.christinabryer.com

Merisiilikoruja

Viimeksi Eland's Bayn rannalla käydessämme löysin monta merisiilin kuorta. Ne ovat noita oliivinvihreitä, pyöreitä kuoria. En ollut ennen nähnyt niitä ja ihastelin niiden kaunista pintaa ja muotoa. Nyt näin naistenlehdessä jutun African Urchin -koruista, jotka on valmistettu päällystämällä merisiilin kuoria ohuesti hopealla tai kullalla. Koruissa on usein myös jalokiviä, kuten timantteja, ametistejä tai topaaseja. Mutta minusta kaunein on pieni, hopeinen merisiiliriipus, jossa ei ole kiveä. Se maksaa noin 150 euroa. Ehkä joskus minulla on varaa ostaa sellainen. Koruja myy Kapkaupungissa Imagenius, 117 Long Street.

Ja täällä näet, kuinka kauniita riipukset ovat: http://www.africanurchin.com/

Merisiili on elävänä kuin piikkipallo: http://fi.wikipedia.org/wiki/Merisiilit

Anopille raitasukat

Huomasin juuri, että olen myös kutomassa sinivalkoraidallisia sukkia! Elämässäni on todellakin beach house -teema meneillään. Nämä sukat saa anoppini, jolla on pian syntymäpäivä. Nyt on kylläkin 27 astetta lämmintä, joten kenties hänellä on näille käyttöä ensi toukokuussa, kun taas viilenee... Mutta lämpöaallosta varmaan johtuu, että rantaelämä kiinnostaa.

Aamukahvia raitakupeista

Stillbayn tuliaisissani oli selvä teema: sinisiä raitoja valkoisella pohjalla. Ostin hatun, huivin ja kaksi mukia samasta kaupasta, ja vasta kotona huomasin, että ne kaikki olivat siniraitaisia. Mukit tuntuvat mukavilta kädessä ja tuovat mieleeni Picasson T-paidan ja auringonvarjot, meren ja beach house -meiningin.

Tarkoitan tätä Picasson paitaa: http://www.halcyonmag.com/wp-content/uploads/2011/07/Picasso.jpg

Aamiaispöydässämme oli tänään tarjolla kahvia, skonsseja ja kermavaahtoa ja hilloja. Yksi hilloista on ruusu-geranium-hyytelöä eli se tuoksuu ruusuilta ja pelargonioilta. Löysin sen ajomatkan varrelta yhdestä farm stall:ista eli maataloustuotteita myyvästä kahvilasta nimeltä Blue Crane. Ihana tuoksu! Maistuu samalta kuin jotkut hunajat, jotka tuoksuvat voimakkaasti kukille. Ihan kuin söisi keijujen ruokaa. Pöydästä puuttuu vain ruusukimppu.

PS. Blue crane on siniharmaa kurki, joka on Etelä-Afrikan kansallislintu. Näimme kurkiparin pellolla Stillbayn matkalla.

Stillbayn lomamatka

Vietimme tiistaista perjantaihin Stillbayssa, missä Martinin serkuilla on huvila. Stillbay sijaitsee noin 300 km Kapista itäranikolle päin. Samalla tavalla kuin Hermanus, sekin on kasvattanut suosiotaan viime vuosina lomailukohteena. Talvella siellä asuu 4 000 ihmistä ja kesälomilla eli joulukuussa 40 000 ihmistä. Minä olin tällä matkalla lomalla ja Martin teki etätöitä... kunnes sairastui flunssaan. Kurjaa. Mutta minä nautin rantaelämästä tyhjällä, pitkällä hiekkarannalla ja kävin Robertsonissa viinikierroksellakin. Stillbaysta löysin myös Emthunzini-aurinkohatun, joka suojaa ihosyövältä (SPF 50). Tyylikäs malli ja leveät lierit! Hauska viikko.

Milnertonin markkinoilla osa 2

Tänään heti aamutuimaan menimme taas Milnertonin markkinoille kirpputorilöytöjä etsimään. Martin osti taas ongen, vielä entistä isomman, ja kalastustarvikkeita, joista osa kuvassa. Ja minä löysin siron, valkoisen maitokannun. Se on keraaminen ja mukavan muotoinen. Ja kannu maksoi R10 = euron!

Ympäristötaitelija Strijdom van der Merwe

Näin yhdessä lehdessä kuvia Strijdom van der Merwen maataiteesta ja haluan jakaa hänen upeat työt kanssasi. Käy katsomassa, mitä taiteilija saa aikaan käyttämään vain tietyssä paikassa olevia materiaaleja, paikassa, jonne hän taideteoksensa rakentaa. Erilaiset värit ja tekstuurit tuovat ympäröivän luonnon ominaislaadun esiin. Taideteos itse häviää ja jäljelle jäävät vain valokuvat. Niitä voi katsella paitsi verkkosivuilta myös kirjasta Sculpting the Land.

http://www.strijdom.co.za/

Sanaleikkejä

Eteläafrikkalaiset rakastavat sanaleikkejä. Tämänkin keksin nimi olisi oikeasti Eat some more (Syö vähän lisää), mutta se kirjoitetaan paketissa näin. Huoltoaseman nimi on Supa quick, kun se oikeasti pitäisi olla Super quick (Supernopea) ja internetkahvila on Easi-Com, kun pitäisi olla Easy Communication (Helppoa viestintää). Tällainen "väärin" tai puhekielisesti kirjoittaminen tekee nimestä jotenkin tuttavallisemman ja helposti lähestyttävän, rennon. Se ei kuitenkaan ole hyväksi lasten kirjoitustaidolle! Huolestunut rouvashenkilö päivittelee...

Camps Bay ja LLandudno lounasaikaan

Eilen kävimme lounaalla Camps Bayssä, joka tunnetaan rannoistaan ja ravintoloistaan. Söin oikein hyvän focaccian ja join lasillisen Chenin Blancia ravintolassa nimeltä Toscana Beach. Kuvat kertovat taas enemmän kuin tuhat sanaa. Kaunista, vaikka viileää. Kesällä Camps Bay on todella suosittu ja ranta on täynnä kauniita ihmisiä näyttäytymässä - tai vain nautiskelemassa auringosta ja merestä.

Sitten jatkoimme eteenpäin Llandudnoon, mikä on hieno ja kallis asuinalue. Sinne ei tavallisesti meillä ole mitään asiaa, mutta Martinin ystävä on vuokrannut ystävineen sieltä talon viikoksi. He eivät vielä ole saapuneet, mutta kävimme katsastamassa alueen. Rannalle voi mennä kuka vain. Meidän käynnillämme ripotteli vettä, ja vatsatanssiryhmä harjoitteli rannalla vähän murheellisen oloisena. Kaunis ranta, ja rauhallinen.

Tämä on ihmeellinen vedenelävä, joita on viime aikoina näkynyt Sea Pointissakin. Sen nimi on afrikaansiksi bloublasie eli suomenenttuna sinipaisuvainen, englanniksi portuguese man of war (!). Se on myrkyllinen elävänä ja kuivuessaan se ratisee jalkojen alla kuin lasi. Se polttaa koskettaessa ja voi saada aikaan pahoja palovammoja vielä pari päivää sen jälkeen, kun eläin on kuollut. Näihin ei siis pidä koskea. Koko ranta oli sinisenä pari viikkoa sitten Sea Pointissa, kun laskuvesi toi näitä rantaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Portuguese_Man_o%27_War