Jäähyväiset – tältä erää

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös aikamme Kapkaupungissa. Muutamme joulukuussa takaisin Suomeen, mutta tarkoituksemme on joidenkin vuosien jälkeen palata tänne toiseen kotimaahamme. Tätä kirjoittaessa asumme jo mieheni vanhempien luona länsirannikolla. Kapkaupungissa käydessämme käymme suorastaan haikeana Sea Pointin Promenadella kävelemässä. Näin se vain arki muuttuu nostalgiseksi!

Muutimme Etelä-Afrikkaan heinäkuussa 2011 eli olemme asuneet täällä kaikkiaan kaksi ja puoli vuotta. Emmepä arvanneet, että palatessamme Suomeen meitä onkin kolme. Vauvamme kasvaa kohisten ja saa meidät hyvälle tuulelle pienillä ihmeteoillaan. Tänään hän löysi varpaansa! Kun asuu kaukana perheestä, voi perhe tullakin entistä tärkeämmäksi. Samalla uudessa kotimaassa mieheni perhe on tullut minullekin läheiseksi. Nyt tuntuu tosiaan siltä, että elämme elämämme kahdessa maassa vuorotellen ja kumpikin maa on koti. Voi olla, että ensi kerralla asumme jossakin toisessa kaupungissa, vaikkapa pikkukaupungissa. Olemme viihtyneet hyvin täällä länsirannikolla esimerkiksi.

Tulimme tänne vain kahden ison matkalaukun kanssa ja samalla tavalla aiomme lähteä. Mutta muutto osoitti, että kahdessa vuodessa tavaraa kertyy salakavalasti kaappeihin ihan kamalasti! Jouduimme lainaamaan peräkärryn, että saimme tavaramme mieheni vanhempien vintille. Pelkät astiat ja keittiötavarat veivät monta laatikkoa. Tavoitehan oli elää 100 tavaraa -liikkeen mukaisesti vähällä omaisuudella täällä, mutta niin vain on kertynyt vaatteita, siivoustarvikkeita, kirjoja, levyjä, muutama taulu jne. Ja tietysti sitä vauvakamaa. Mutta siitä onneksi pääsemme aika hyvin eroon, koska puolivuotias tarvitsee aika eri tavaraa kuin sitä nuorempi vauva. Kierrätykseen vain. Pakatessa tuli mieleen, miten kamalasti kamaa meillä on Suomessa varastossa, eikä enää tee mieli haalia niin paljon tavaraa mukaan. Hyvä niin.

Kuvassa olemme Cape Agulhasissa viime heinäkuussa. Cape Agulhas on Afrikan mantereen eteläisin kärki. Nyt meidän täytyy tietysti käydä ottamassa vastaava kuva Nordkappissa!

Kiitos tuhannesti kaikille blogin lukijoille! Oli hienoa jakaa arkinen elämämme ja reissumme teidän kanssanne. Kiitos myös lukuisista yhteydenotoista. Kapkaupunki todella kiinnostaa suomalaisia nykyään ja tänne tullaan sekä asumaan että matkailemaan. Etelä-Afrikka on napannut suuren osan sydäntäni ja suosittelen lämpimästi lyhyenpää tai pidempää vierailua täällä.

Ikävintä ulkomailla asumisessa minusta on se, että joutuu eroon kotimaassa asuvista ystävistä ja perheestä. Mutta parasta on se, että olen saanut uuden perheen täällä ja uusia ystäviä, joiden kanssa voin jakaa muistot näistä vuosista. Kiitos Kapin suomalaisille ja erityisesti meidän tyttöporukalle, joka kokoontui harvakseltaan, mutta jokainen treffi oli tärkeä!

Bye bye! See you soon!
Love, Päivi

Vauva ja tuhat tavaraa

Jos joku vielä muistaa, niin muutimme tänne mukanamme vain matkalaukut ja tavoittelimme 100 tavaraa -liikkeen mukaisesti vähäistä tavaramäärää kodissamme. No, nyt meillä on vauva ja tuhat tavaraa! Olemme jo ehtineet kutsua tytärtämme ekokatastrofivauvaksi, koska ärhäkkä vaippaihottuma sai meidät vaihtamaan vaippaa vartin välein ja lämmittämään vauvaa hiustenkuivaajalla jatkuvien vaipanvaihtojen ajan. Pyykkikonekin pyörii kaiken aikaa. Onneksi kuitenkin saimme jotain vauvakamaa myös lainaksi ja käytettynä, joten teimme jotakin ekologista. Kuvassa on vauvan sänky, jonka lainasimme sukulaisilta täällä Kapissa. Vuodetekstiilit ompeli anoppi ja paikallinen ompelimo. Täällä kannattaa hyödyntää pikkuisia ompelimoja, joissa hinnat on hyvin kohtuulliset ja samalla työllistät käsityöläisen. Olen kutonut paljon itse vauvalle nuttuja, pipoja, sukkia ja vilttejä. On ollut ihan mahtavaa saada käytettyjä vauvanvaatteita tutuiltamme! Vauvat kasvavat niin nopeasti, etteivät vaatteet ehdi kulua. Säästimme pitkän pennin.

Aluksi oli vaikea tietää, mitä vauvalle kannattaa ostaa ja mitä ei. Lykkäsimme ensin Baby Björnin ostoa, mutta se on kyllä ollut hintansa väärti. Ostimme senkin käytettynä. Toinen kätevä tavara on tuo kuvassa näkyvä sitteri tai "sitter-napper" merkkiä Tiny Love, jossa vauva voi joko istua tai maata. On kiva, että vauvalla on oma paikka myös olohuoneessa. Jossakin vaiheessa muutamme taas Suomeen, joten olisi turhaa ostaa lapselle nyt tavaraa, joka kestää koko lapsuuden ajan. Yhden nallen kyllä ostin Design Indabasta jo ennen Renéen syntymää.

Renée onkin jo kaksi kuukautta vanha ja kasvaa kohisten. Viimeisin opittu taito saa äidin iloiseksi: hymy!

Vuosi ja 5000 vierasta myöhemmin

(Kuvassa Waterfrontin vanha kellotorni, joka saa kuvastaa ajan kulua.)
Koti Kapkaupungissa -blogi on nyt vuoden vanha. Kiitos kaikille lukijoille! 5000 kävijän raja on ylitetty ja olemme kotoutuneet hyvin. Me maahanmuuttajat emme kotiudu vaan kotoudumme, kuten tiedätte. Muutimme tänne toki vasta heinäkuussa 2011, mutta blogin aloitin jo hyvissä ajoin - ja yllättäen vappuaattona! Onneksi tavaraa ei ole kertynyt ihan kamalasti, vaikka 100 tavaran rajahan ylittyi jo matkalaukut avattuamme. Sen sijaan paljon kaikkea kaunista on nähty ja mukavaa koettu ja uusiin ihmisiin tutustuttu. Ystäviä ei ole koskaan liikaa, mutta onneksi olemme löytäneet muutaman uuden ystävän. Ja Martinin suvun kanssa olemme olleet ilahduttavan paljon tekemisissä.
Kohotan lasillisen kuohujuomaa ja listaan alle kaikkien aikojen suosituimmat jutut tässä blogissa:
Sammalenvihreä mohairhuivi 4.2.12
Luopumisen ihanuus 22.6.11
Kirstenbosh – Muizenberg Beach – Hout Bay 5.1.12
Silkkinen puikkopussi 10.10.11
Tänään hienostelin 18.1.12

Tulkitsen, että teitä kiinnostavat käsityöt, maailmalle muuttaminen ja ulkomailla asuminen, matkailu ja shoppailu pienellä budjetilla. Sehän sopii!

100 tavaraa

Vaikka olen ikuinen tavarahaaveilija, toivon silti, etten kerää turhaa kamaa, vaan ostan ajatonta laatua tai sitten vain käytännöllistä halpiskamaa. Niinpä seuraan kannustimeksi 100 Things Challenge -sivustoa. Dave kannustaa omistamaan vain sata tavaraa, mutta kuten totesin, jo yhdessä matkalakukussa oli enemmän kuin 100.

Tässä linkki tosi kiinnostavaan postaukseen aiheesta: Miltä näyttää talous, joka ei perustu kulutuskulttuuriin?

100 Thing Challenge | A Guy Named Dave

Tällaistako on downshifting?

Tämän blogin perusidea oli kertoa siitä, että ostaisimme vähemmän tavaraa uuteen kotiin kuin mitä meillä oli Suomessa. Kuvittelin, kuinka vain kuuntelen radiota ja kudon mohairhuiveja. Tämä lähinnä huvittaa minua tällä hetkellä, kun olemme ostaneet ja ostaneet ja ostaneet kyllästymiseen asti nämä ensimmäiset pari viikkoa, jotka olemme uudessa kodissamme asuneet. Näistä ostoksista vain murto-osa on sellaisia kauniita esineitä, joita on ihana shoppailla, ja pääosa on tylsän käytännöllistä tavaraa, kuten imuri, hiustenkuivaaja, tehosekoitin, radio, tietokoneen näyttö, henkilövaaka (olen ikuinen laihduttaja!), ruokailuvälineet, sakset, veitsisarja, paistinpannu, paistolasta ja kylpyammeen liukueste.

Sisutuksellisia juttuja olen onneksi myös saanut hankkia: italialaistyyppiset juomalasit, japanilainen teepannu ja sihti, korkea maljakko, pikkumaljakko ja suola- ja pippurimyllyt. Nämä kaikki ovat läpinäkyvää lasia!  Aika yllättävää, koska olen yleensä värien ystävä. Ehkä olen vähän varovainen vielä, kun haluan ensin miettiä, mihin suuntaan alan asunnon ilmettä kuljettaa. Asunnossa oli valmiina valkoista talousposliinia kaikki perusjutut. kuten mukit, lautaset ja kulhot neljälle. Lasin lisäksi olemme ostaneet teräsastioita, kuten pannunalustan, hedelmäkulhon ja keittiöön purkkeja. Valkoiset froteepyyhkeet ja valkoinen kehys hääkuvallemme eivät myöskään lisää omaperäistä ilmettä asuntoon. Kirpparilta löysin sentään vihreän pikkumaljakon ja markkinoilta mustavalkoisen, käsityönä tehdyn afrikkalaisen vadin. God Save Afrika -keittiöpyyhe on onneksi ihanan kirjava perusväreineen. Ostin sen ja pikkuisen aloen ruukussa Kirstenbochin kasvitieteellisen puutarhan myymälästä. Kirstenboshissa näin King Protean kukassa. Upea kukka! Katukaupustelijalta ostetut proteat ovat kestäneet kotona maljakossa jo pari viikkoa. 

Asunto on siis kalustettu, joten meidän ei ole tarkoitus ostaa paljoa huonekaluja. Olemme kuitenkin panostaneet seuraaviin: jalkalamppu, pöytälamppu, työpöytä ja -tuoli. Ne kaikki liittyvät työntekoon, koska jalkalamppuakin tarvitaan lukulamppuna olohuoneessa. Huone on muuten aika hämärä, joten valitsimme lampun, joka valaisee suoraan lukunurkkausta ja katon kautta koko huonetta. Lamppu on ensisijaisesti käytännöllinen, mutta samalla ihan tyylikäs ja keveä tyylihuonekalujen rinnalla. Ai juu, ostimme myös kaksi tummaa klaffituolia parvekkeelle, jotta pääsemme leppoisammin maisemia ihastelemaan.

Asuntomme on kalustettu kahden makuuhuoneen asunnoksi, joten olemme tehneet toisesta makuuhuoneesta työhuoneen ja vierashuoneen yhdistelmän. Ajattelimme panostaa noin 100 euroa työpöytään, mutta kun näimme 150 euroa maksavan klassisen, tumman työpöydän, olimme myytyjä. Pöytä on varmaankin viime vuosisadan alusta, ja todella hienossa kunnossa. Löysimme sen Sea Pointin Main Roadilla olevasta käytettyjen huonekalujen kaupasta. Uskon, että ostamme sieltä vielä jotain muutakin. Työtuoli on moderni ja siinä keskityimme toimivuuteen ja ergonomiaan. Pinkki pikkulamppu keventää huoneen raskasta ilmettä mukavasti.

Olen jotenkin hurahtanut tähän tyylihuonekalujen maailmaan ja haluaisin viedä olohuoneemme vielä aivan hyvän maun rajoille ostamalla messinkisen, koristeellisen, viisihaaraisen kynttilänjalan. Että siinä sitä downshiftingiä teille sitten! No, ainakin kuuntelen radiota ja kudon mohairhuivia.

Yksi matkalaukku, 40 kg kirjoja ja 3kg vaatteita

Päätimme, että emme lähetä koko omaisuuttamme kontissa muuttaessamme Etelä-Afrikkaan. Sen sijaan kumpikin otti mukaan vain matkalaukullisen tavaraa. Lisäksi lähetin 4 x 10 kg kirjoja, jotka ovat lähdemateriaalia tietokirjaan, jota kirjoitan täällä Kapkaupungissa. Viime hetkellä lähetin vielä 3 kg vaatteita eli farkut, farkkuhameen, villaisen liivin ja pari puseroa, jotka olisivat vieneet matkalaukkuni yli 20 kg sallitun rajan. Emme voineet ylittää painorajaa, koska matkamme koostui monesta eri lennosta. Jos joka lennolla olisi ollut extra-hintaa, se olisi tullut kalliiksi. Tyytyväisenä voin todeta, että kaikki matkatavarat ja postitse lähettämäni tavarat tulivat hyvässä kunnossa perille asti. Tämä oli sitäkin ihmeellisempää, kun matkailimme Välimerellä risteillen pari viikkoa ennen lentoa Kapkaupunkiin.

Postitse lähettämäni paketit maksoivat Suomessa 280 euroa, eikä minulla ollut mitään takeita, että paketit ikinä tulisivat perille. Etelä-Afrikan posti ei ole luotettava, vaan tavaraa häviää usein. Kirjoitin paketteihin isolla BOOKS, koska ajattelin, etteivät kirjat kiinnosta rosvoja. En kuitenkaan osannut odottaa, että joutuisin maksamaan paketeista tullia: R40 eli noin 4 euroa per kirjalaatikko, mutta jopa R300 eli 30 euroa vaatelaatikosta. Maksu suoritettiin laatikoita noudettaessa paikallisessa postissa.

Mitä sitten sain mahtumaan matkalaukkuun (20 kg) ja käsimatkatavaroihin (8 kg)?
Ole hyvä ja silmäile läpi, en oleta, että kaikki kiinnostaa sinua!

Käsimatkatavaroissa oli ensinnäkin kannettava tietokone (3 kg) ja sidottu lisensiaatin tutkielmani. Totesin nimittäin, ettei minulla ollut enää olemassa täysin varmasti viimeistä versiota tutkielmasta tiedostona. Ja onhan sitä mukavampi selata ja lukea paperilta. Tutkielma on aivan olennaista lähdemateriaalia tietokirjaani varten. Saapuessani Kapkaupunkiin matkatavaroissa oli myös 3 aikakauslehteä, 2 kirjaa ja kirjojenlukulaite. Kamerani on pieni taskukamera, kuten kuvien laadusta kenties olette huomanneet, mutta sen johdot veivät runsaasti tilaa, samoin kannettavan ja kännykän laturit. Matkatavaroissa oli myös litteä kansio täynnä tärkeitä papereita, jotka liittyivät verkkopankkiin ja oleskeluoikeuteen Etelä-Afrikassa sekä passi, matkalippu, todistus opinnoistani ja vihkitodistus yms. Mukana oli myös erilaisia allergialääkkeitä ja muita matkoilla hyödyllisiä lääkkeitä. Avaimenperä, kännykkä, nenäliinat ja kosmetiikka veivät myös oman tilansa. Lentokentältä ostin shampoota, hoitoainetta, suihkugeeliä ja kosteusvoidetta. Toin mukanani myös pussillisen koruja, joilla saan niukkaan vaatevarastooni vähän vaihtelua.

Matkalaukussani oli pääosin vaatteita. Ensinnäkin päälläni oli kaikkein painavimmat vaatteet: farkut, farkkutakki, musta poplari, tennarit, neuletakki sekä T-paita ja alusvaatteet. Laukussa olleet vaatteet voisin ryhmitellä vaikka näin:
kuoritakki ja lyhyt kevyttoppatakki
2 villapaitaa
2 pikkumustaa (silkkinen ja samettinen)
mustakultainen juhlahame
satiinipaita ja sifonkipaita
jumppapaita ja -housut
9 t-paitaa
valkoinen pellavapaita
valkoinen Marimekon pellavamekko
siistit, mustat housut
polvimittaiset shortsit
4 kesähametta
ohut pellavainen aamutakki
alusvaatteita, muutamat sukat, kahdet nylonit
2 yöpaitaa ja yhdet pyjaman housut
uimapuku

Asusteet:
neulehansikkaat ja 7 huivia
violetti lippalakki
likavaatepussi ja kenkäpussi
Vuokon kangaskassi, jossa on olkaimet
Marimekon keltainen, pieni käsilaukku
pieni kangaspussukka x 2
pieni hopeinen käsilaukku
kiiltonahkainen juhlalompakko
iso, kankainen olkalaukku
3 paria kenkiä: balleriinat, sandaalit ja mustat juhlakengät
villasukat

Lisäksi matkalaukkuun mahtui:
Lisää tärkeitä papereita, lisää kosmetiikkaa, täysinäinen meikkipussi, 4 kirjaa, muutama CD-levy, iPod, voice recorder, kertakäyttöisiä piilolinssejä, silmälasikotelo, Sisu-rasia, puikkopussi, virkkuukoukkuja, villalankaa, ompelutarvikkeita, pienet sakset, 2 kampaa, 2 muistikirjaa, käyntikortteja, Cape Townin kartta, kahvimitta, askelmittari, jumppakuminauha, postikortteja lomamatkalta ja Suomesta ja puinen viivoitin, jossa luetellaan Shakespearen tuotanto vuosilukuineen. Eli siis vain kaikkein olennaisimmat! 

Sisustustavaraa:
äitini kutoma ohut kaitaliina,
afrikkalainen kaitaliina,
Marimekon hiirimattoja 2 kpl,
2 vintage-julistetta,
matkan varrelta Sorrentosta ostettu pikkulautanen, jossa on sitruunan kuva
Barcelonasta ostettu punamusta viuhka
2 puista lautasta  
hääkuvamme ja kuvia ystävistä ja sukulaisista
taidegrafiikkaa yksi lehti
kuumavesipullo
3 keittiöpyyhettä
Indiskasta ostettu kultainen, ruusunmallinen vedin, jolle ei Suomessa ollut käyttöä

ELI IHAN HIRVEÄN PALJON TAVARAA! Paljon enemmän kuin 100.

100 tavaraa - mistä siinä on kyse?

Sata tavaraa on yhden miehen, Dave Brunon, projekti hankkiutua eroon tavarasta ja omistaa vain 100 tavaraa. Minusta tuo luku ei ole niin tärkeä vaan perusidea, että yrittäisi omistaa vain vähän. Joskus joku kaunis turhuus tai muisto lapsuudesta on välttämätöntä, eikä kaiken tarvitse olla käytännöllistä.

"The goal of the 100 Thing Challenge is to break free from the confining habits of American-style consumerism. A lot of people around the world feel “stuck in stuff.” They feel like their closets and garages are too full of things that don’t really make their lives much better. But how to get unstuck?

Reduce (get rid of some of your stuff)

Refuse (to get more new stuff)

Rejigger (your priorities)

I totally believe that living without an abundance of personal possessions for an extended period of time is the first step we ought to take in order to realize that we don’t need ever-more stuff."
http://guynameddave.com/100-thing-challenge/