Asunnon äänimaailma on hauska: lokkien kirkunaan sekoittuu Main Roadin kimppataksien huuto, kun niiden sisäänheittäjät houkuttelevat asiakkaita huutelemalla eri määränpäiden nimiä. Täällä tuoksuu meri… ja koipallot! Edellinen asukas oli joku brittinainen, joka kylvi koipalloja joka paikkaan. Ensitöiksemme keräsimme ne kaikki pois. Paikalliset ovat vakuuttaneet meille, ettei niitä tarvita. Ja mieluummin otan koinsyömät lakanat kuin sen kauhean lemun. Työhuoneen komerossa haju on voimakkain ja tunnen sen vieläkin aina, kun tulemme sisään. Mutta onneksi se on heikentynyt tuntuvasti. Koiperhosiin en ole törmännyt, mutta ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa törmäsin kolmen sentin mittaiseen torakkaan kylpyhuoneessa. Sankarini Martin napautti sen hengiltä kengällä. Ostimme DOOM-nimistä myrkkyä, jolla käsittelimme kylppärin nurkat, eikä enempää mönkijöitä ole näkynyt.
Jätehuolto on asia erikseen: jätteitä ei lajitella lainkaan kotona, mutta jätehuollosta vastaava yritys lajittelee roskat kaatopaikalla. Täällä saa työntekijän mihin tahansa tehtävään, sen verran korkea työttömyysprosentti maassa on. Käytäntöjä on erilaisia. Kauhistuneena kuuntelimme sukulaismiestä, joka kertoi tyytyväisenä, että he panevat kaikki kierrätettävät jätteet yhteen roskikseen, ja kehitysvammaiset lapset lajittelevat ne palkkiota vastaan myöhemmin! Sosiaaliturva ei myöskään ole kovin kummoinen. Tuntuu todella omituiselta heittää lasi- ja muovipullot, kahvisuodattimet, ruokajätteet, tölkit ja purkit ja sanomalehdet samaan roska-astiaan. Maito myydään muovipulloissa, eikä niitäkään kierrätetä – ainakaan ennen kaatopaikkaa.
