Sweet Temptations

Minulla on toinenkin blogi nimeltä "Elossa - intohimoinen 1930-luku", jonne kirjoitan kaikkea kiinnostavaa tuolta vuosikymmeneltä. Kirjoitin sinne juuri tukholmalaisesta kola- ja konvehtiliikkeestä, joka pakkaa tuotteensa 30-luvun henkeen. Tuosta jutusta jäi vesi kielelle, jmoten olin hyvin tyytyväinen tänään löytäessäni paikallisen tuotteen,joka edes jollain tapaa vastaa tuota ruotsalaisliikettä. Sweet Temptations tekee täällä Western Capessa, Somerset Westissa vanhanajan toffeeta eri makuvaihtoehtoina. Tarjolla on muun muassa Turkish Delight, Creamy Vanilla ja Caramel Creme. Maistoin tumman suklaan makuista toffeeta ja se oli herkullista. Aivan yhtä tärkeää kuin korkealaatuisista raaka-aineista kotikeittiössä ja perheyrityksessä tehty toffee on raidallinen karkkipaperi. Tämä lempiväriseni paperi sai minut heti hyvälle tuulelle ja henkii sadan vuoden takaista karamellikulttuuria. Eri makuvaihtoehdot on pakattu eri värisiin raitapapereihin. Toffee on siis paikallista, herkullista ja miellyttää silmää. Hintakin oli huokea R20 eli alle 2 euroa. Erinomaista!

http://sweettemptations.co.za

Linkki Elossa-blogiin:
http://elossa1930.blogspot.com/2013/02/parlans-konfektyr-vintage-kolaa-ja.html

Syysjuttuja

Kun Kapkaupungissa on syksy, sataa paljon, ja täällä Sea Pointissa on usein sumua. Lion's head -vuori peittyy sumuun, samoin meri. Tässä tänään napattu kuva.

Parvekekukat tykkää, kun sataa, ja lämpötila on laskenut noin 20 asteeseen. Iltaisin on kylmempää, jopa alle 10 astetta. Laventelit erityisesti nauttivat, mutta pelakuutkin on piristyneet.

Vuoden ympäri saa kuitenkin hedelmiä, ainakin appelsiineja. Tässä salaatissa on myös granaattiomenan siemeniä, jotka miellyttävät sekä silmiä että suuta. Täällä ohje salaattiin: http://www.ruokala.net/resepti/appelsiinisalaatti-2

Vaniljakahvia

Uusi villitykseni on vaniljakahvi. Teen ensin espressoa tai vahvaa suodatinkahvia ja lämmitän sitten kattilassa maitoa. Maidon joukkoon panen vaniljatangon, josta vapautuu sopivan hienostunut vaniljan aromi. Kaadan kahvin ja maidon mukiin ja huuhtelen vaniljatangon ja panen sen lasiin odottamaan seuraavaa kertaa. Käytän samaa tankoa noin viikon verran. Sitten sunnuntaina halkaisen tangon ja kaavin vaniljan siemenet juhlallisen vahvasti vaniljalta tuoksuvaan maitoon. Tavallisesti teen kerrallaan kaksi mukillista vaniljakahvia.

Turkish Delights

Franschhoekista löytyi ruusuntuoksuisia turkish delightseja, ja olen tänään nautiskellut niiden tuoksusta ja mausta. Joka paikka on täynnä tomusokeria! Myös paikallinen Marie Claire -lehti on innostunut Turkista. Itämainen, runsas muotokieli on muodissa täälläkin.
http://marieclairvoyant.com/hot-topics/hot-spots/colourful-istanbul

Sunnuntailounas Franschhoekissa

Kun lämpömittari näyttää +34, tuntuu ihanalta ajella ilmastoidussa autossa läheisiin matkakohteisiin. Franschhoek on pikkukaupunki, jonne ajaa 45 minuutissa Kapkaupungista. Sen vieressä on tunnetumpi viini- ja yliopistokaupunki Stellenbosch. Franschhoek tarkoittaa "ranskalainen kulma" ja sen perustivat ranskalaiset hugenotit 1600-luvun lopulla:

Historical and Cultural Heritage:

After the revocation of the Edict of Nantes in France in 1685, when Protestantism was outlawed, hundreds of so-called Huguenots fled their homeland, 277 of them arriving by ship at the Cape of Good Hope. Many of them were given land by the Dutch government in a valley called Oliphantshoek (Elephant’s Corner) – so named because of the vast herds of elephants that roamed the area. Soon after they settled here, it become known as Franschhoek (French Corner).

This heritage lives on today with the Huguenot monument standing proudly at the top of the village. The museum nearby chronicles the history of those brave pioneers, with each of the original Huguenot farms having its own fascinating story to tell.
http://franschhoek.org.za/about-franschhoek/

Tässä kuvia museosta, monumentista ja kaupungin pääkadulta Huguenot Roadilta, missä kävimme tapas-lounaalla ravintolassa nimeltä Träumerei. Kaikki eurooppalaiset traditiot yhdessä siis: espanjalaista ruokaa saksalaisessa ravintolassa ranskalaisessa kaupungissa.

yllä: Träumerei-ravintola

Oli jo aikakin meidän mennä Franschoekiin. Tarkoitus oli mennä jo 14.7. Ranskan kansallispäivän aikaan pidettäville festivaaleille, mutta emme päässeet silloin. Viehättävä pikkukaupunki tunnetaan hyvästä ruuasta ja viinistä. Yksi tunnetuimmista viinitiloista on vuonna 1695 perustettu La Motte. Viinitilalla on hyvä ravintola, jossa joimme kahvit vanhojen tammien varjossa, ja ostimme pari pulloa viiniä kotiin. Sunnuntaisin ei ollut viininmaisteluun mahdollisuutta. Tutustu netissä: http://la-motte.com/

Bo Kaapin ja Hope Streetin markkinat

Juoksentelimme tänään markkinoilla Martinin, hänen veljensä ja tämän vaimon ja pikkuisen pojan kanssa. Ensin menimme Bo Kaapin Civic Centeriin Wale Stretille. Siellä oli käsityö- ja ruokamarkkinat, joista olin lukenut pikku-uutisen Atlantic Sun -paikallislehdestä. odotin lämmintä ruokaa, mutta tarjolla olikin keksejä, kakkuja, hilloja ja muita säilykkeitä ja mausteita. Myyjät olivat pääosin musliminaisia, Bo Kaap kun on muslimialuetta. Kyseessä oli leppoisa perhetapahtuma, ja paikalla oli aika paljon myyjiä. Kävijöitä oli turhan vähän. Sana ei ole vielä kulkenut näistä markkinoista.

Ostin Pumpkin Spread'ia eli mausteista kurpitsaleviettä, jota syödään leivän tai suolakeksien kanssa. Se oli tosi hyvää, enkä ollut ennen maistanut sitä. Ja ihastuksekseni löysin R100 eli 10 eurolla kenialaisen kikoi-huivin. Olen nähnyt niitä myytävän monessa paikassa, mutta aina paljon kalliimmalla. Huivin voi kietaista vaikka rannalla ympärilleen taikka sitä voi käyttää ohuena piknik-vilttinä. Täältä voit kurkkia, miten sitä käytetään: http://www.kikoy.com/products/products.php?categoryid=6
Ja tämä on minun kikoini:

Tässä katukuvaa Bo Kaapista, civic centeriltä eli vähän niinkuin kunnantalolta katsottuna. Bo Kaap tunnetaan noista värikkäsitä asuintaloista:

Nälkä jäi kuitenkin kaivertamaan, joten suuntasimme Garden Centerin lähellä olevalle Hope Streetille, missä oli toiset markkinat. Ne tunnetaan Hope Street Market -nimellä, ja ne pidetään kauniissa, vanhassa koulurakennuksessa. Siellä oli lämminruokakojuja, muotivaatteita, hilloja ja leivonnaisia ja mitä vaan. Todella suositut ja paljon valkoisemmat sekä myyjien naamaa että kävijöiden naamaa katsottaessa. Mutta oli joukossa muitakin etnisiä ryhmiä, onneksi. Söin mausteista lammasta pitaleivässä, luulen, että sen nimi on shalaz. Ja joimme paikallisen pienpanimon olutta. Olipa mukava kierrellä ja katsella markkinahumua!

Delectable eli herkullinen keittokirja

Ostin keittokirjan, joka on kuin tehty minulle. Sen nimi on "Delectable: Food from rural France to urban Cape". Sen on kirjoittanut eteläafrikkalainen kokki Marlene van der Westhuizen ja upeat kuvat on ottanut Stephen Inggs. (Kustantanut Pan Macmillan SA, 2006.)

Westhuizen, tai kutsuttakoon häntä meidän kaikkien helpotukseksi Marleneksi, on vuosien varrella pitänyt kokkauskursseja ranskalaisessa linnassa, Chateau la Creuzettessa, joka sijaitsee Auvergnessa. Pääosan vuotta Marlene kuitenkin asuu perheineen Kapkaupungissa, Green Pointissa. Keittokirjassa on reseptejä sekä Ranskasta että Etelä-Afrikasta, ja ne vaikuttavat aika helpoilta toteuttaa. Kirja on suunniteltu niin, että ainekset ovat saatavilla täällä Kapissa.

Koska olen satunnainen ja laiska kokki, pääsyy tämän kirjan hankkimiseen oli kuitenkin valokuvien herättämä ihastus. Ranskalaista maalaismaisemaa ja -keittiötä sekä villiintynyttä puutarhaa, pikkukyliä ja antiikkiliikkeitä esittävät kuvat ovat aivan yhtä herkullisia kuin reseptitkin. Myös Etelä-Afrikkaa kuvataan hienosti sekä sanoin että kuvin: viinitilat ja merenelävät saavat osansa. Nautinnollista!

Mitä piknik-koriin?

Jos Kirstenbosch on yksi maailman parhaista piknik-paikoista, niin mitä pitäisi pakata koriin, jos sinne päättää lähteä? Sain vinkkiä Kenneth Grahamen vuonna 1908 julkaistusta klassikkokirjasta The Wind in the Willows eli Kaislikossa suhisee. Siinä Myyrä ja Vesirotta lähtevät soutelemaan ja ottavat lounaaksi korillisen eväitä. Tässä sitaatti kirjasta:

"What's inside it?" asked the Mole, wriggling with curiosity.
"There's cold chicken inside it," replied the Rat briefly; "coldtonguecoldhamcoldbeefpickledherkinssaladfrenchrollscressandwidgespottedmeatgingerbeerlemonadesodawater - "
"O stop, stop," cried the Mole in ecstasies: "This is too much!"

Hyviä vinkkejä, vesi tuli kielelle!

Blisters For Bread

Viime sunnuntaina osallistuin hyväntekeväisyystapahtumaan: kävelin 5 km ja lahjoitin 60 randia eli 6 euroa ilmaisen kouluruoan hankkimiseen lapsille. Sillä rahalla ruokkii päivän 32 lasta! Minusta on hyvä olla mukana tällaisissa yhteisöprojekteissa, kun muuttaa uuteen paikkaan - varsinkin, kun samassa yhteisössä asuu todella köyhiä ihmisiä. Tässä kuvakavalkadi matkan varrelta, tutulta Beach Roadilta. Kävelyyn osallistui 16 000 kapkaupunkilaista. Lopussa kuva myös minusta kävelyn jälkeen.

Maha tyhjänä

No nyt on sitten ensimmäiset sairaspäivät takana uudessa kotikaupungissa. Olimme molemmat mahataudissa pari päivää, mikä veti ihan voimattomaksi. No, siitäkin selvittiin. Kaipa sairastaminen on yksi olennainen tapa elää arkea.

Mahan ollessa ihan tyhjä ja heikotuksen iskiessä mietin noita kadulla eläviä ihmisiä tavallista enemmän. On talvi, joten yöllä on koleaa ja sataa. Kapkaupungin kaduilla autoillessamme näemme usein ihmisiä, jotka kerjäävät tien laidassa, ja osa heistä on teini-ikäisiä. Ja moni heistä elää kadulla.

Olen miettinyt hyväntekeväisyyskohteita, joihin voisin lähteä mukaan. Ensi viikonloppuna osallistun Blisters for Bread -kävelylle, jossa kävelen 5km ja maksan pienen osallistumismaksun, jolla kerätään rahaa ilmaiseen kouluruokailuun vähävaraisille. 44 % of all South Africans are under 17 years old. You can't teach a hungry child. Tämä on ainakin hyvä kohde. Kerron lisää viikonlopun jälkeen.