Saavuimme Kapkaupunkiin 10.7.2011 ja heti ensimmäisellä viikolla kiertelimme valitsemassamme kaupunginosassa Sea Pointissa asuntoa etsimässä. Onneksemme Sea Pointin Main Roadilla on useita asunnonvälittäjiä. Annoimme tietomme ainakin neljälle toimistolle, mutta lopulta Martin löysi asunnon netistä Gum Tree -nimiseltä nettisivulta, jossa yksityiset ja välittäjät esittelevät vuokrattavia asuntoja. Martin soitti asunnon omistajalle, joka hoiti vuokrausta itse, ja menimme katsomaan asuntoa.
Heti ovella minulle tuli sellainen olo, että tästä voisi tulla meidän kotimme. Kyseessä on kolme huonetta ja keittiö kuudennessa kerroksessa ja turvallisen oloinen taloyhtiö. Sijainti on mainio: Beach Roadin rantabulevardille on 50 metriä, samoin liikekatu Main Roadille. Asunnon huonekorkeus on yli kolme metriä, lattiat ovat eteisessä ja olohuoneessa kaunista punaruskeaa parkettia, keittiössä ja vessassa valkoista kaakelia ja kummassakin makuuhuoneessa vaaleaa kokolattiamattoa. Isommasta makuuhuoneesta pääsee parvekkeelle, josta on hieno näköala sekä Lion’s head -vuorelle, että merelle. Olohuoneen ikkunoista näkyy myös vuori. Pohjaratkaisu on tosi toimiva. Muutimme sisään 25.7.11.
Asunto vuokrattiin kalustettuna ja myös keittiössä on kaikki tarvittavat kodinkoneet – paitsi tiskikone. Vuokranantajamme aikoo vaihtaa sohvaryhmän ja siihen kuuluvan pöydän uudempaan noin kuukauden kuluessa. Nykyinen sohvaryhmä on tumman purppuranpunainen, mutta ei hullumpi. Väri on minusta ihan mukava, mutta sohvassa ei ole mukava istua, koska istuintyynyt liukuvat ikävästi. Sohvapöydän lasi on rikki. Emme siis jää kaipaamaan niitä, kun ne vaihdetaan. Hieman jännittyneenä kyllä odotan, minkälaiset uudet sohvat sitten ovat!
Muut kalusteet ovat vanhoja tyylikalusteita eli koukeroista tummaa puuta. Suomessa asuntomme oli pohjoismaisen suoralinjainen ja moderni, mutta olen jo ihastunut näihin huonekaluihin. On jotenkin mukavaa, että kotimme tyyli on selvästi erilainen kuin Suomessa. Olohuoneessa on pöytäryhmä, joka saa jokaisen tuntemaan itsensä todella pieneksi. Tuolit ovat suuret ja mukavat, ja jykevä pöytä on hienossa kunnossa. Lisäksi olohuoneessa on TV-pöytänä vanha puutaso.
Isommassa makuuhuoneessa, jossa me nukumme, on valtavasti kaappitilaa ja iso sänky, jonka pääty on suoraan 60-luvulta: kullanvärinen, koukeroinen pinnapääty. Siirsimme toisesta huoneesta makuuhuoneeseemme myös kauniin punaruskean lipaston, johon kuuluu peili. Lisäksi huoneessa on vanha nojatuoli, joka sopii paremmin vaatepuuksi kuin istumiseen.
Toisessa makuuhuoneessa on iso, raskas ja tumma puusänky ja samantapainen nojatuoli. Tästä huoneesta on nyt tullut vierashuoneen ja työhuoneen yhdistelmä, kun ostimme sinne sängyn tyyliin sopivan työpöydän ja modernin työtuolin ja pinkin pikkulampun. Hankinnoistamme lisää myöhemmin.
Vaikka asunnon yleisilme miellyttää minua kovasti, en ole tyytyväinen täällä valmiina olleisiin tauluihin, joita on kaksi kappaletta. Ne ovat tylsiä ja huonosti tehtyjä tusinateoksia, ja koetamme päästä niistä eroon. Olohuoneen punamusta matto näyttää nuhruiselta, vaikka on kuulemma uusi. Eteisessä oli samanlainen, mutta sen käärimme heti rullalle ja siirsimme toisen sängyn alle piiloon. Mieluummin katselemme kaunista parkettilattiaa. Jossakin vaiheessa ehkä vaihdamme maton, vaikka toisaalta sen sopinee vintage-julisteeseen, jonka toin Suomesta, ja joka on nyt kehystettävänä. Sen paspartout on punainen ja kehys musta.
Asunnossa on siis ”kaikki tarvittava”, mutta joitakin puutteita on täytynyt täydentää. Ja omaa ilmettä, väriä ja särmää täytyy saada lisää!
