Verloren vlein lämmin syysviikonloppu

Olimme pitkän viikonlopun Verloren vleillä Eland's Bayn lähellä, noin 250 kilometrin päässä Kapkaupungista länsirannikkoa pitkin. Mieheni Martinin vanhemmilla on siellä holiday house eli mökki. Talossa ei ole sähköjä, mutta suihkut ja vesivessat löytyy. Siellä ollaan aina internetin ja pääosin myös kännykän toiminnan ulottumattomissa, joten siellä tulee luettua ja kudottua paljon. Näin juhannuksen lähestyessä täällä etelässä päivä on lyhyimmillään, ja aurinko laskee jo kuudelta. Päivä on siis kovin lyhyt, kun sähkövaloja ei ole. Käytämme öljylamppuja ja uutuutena myös kuvissa näkyviä Consolin Solar Jar -aurinkokennolamppuja.

Oli lämmin viikonloppu: noin 25 astetta joka päivä, mutta illalla viileni ja yöllä oli noin 10 astetta. Istuimme kumminkin puupolttoisen grillin äärellä ulkona melkein joka ilta. Martinin veli oli perheineen myös vleillä, ja meillä oli oikein hauskaa.

Kaikki on nyt niin vihreää länsirannikolla, missä kesällä aurinko polttaa pellot ja niityt ruskeaksi. Otin kuvan auton ikkunasta, mistä näkyy oikeastaan vain väri: hehkuva vihreä. Joitakin kukkiakin oli jo putkahdellut esiin, mutta varsinainen kukka-aika eli flower season alkaa elokuussa. Silloin menemmekin vleille seuraavan kerran, koskapa kesä-heinäkuussa olemme tietysti Suomessa!









Luin Lauren Beukesin Moxylandin loppuun. Hieno kirja tulevaisuuden Kapkaupungista! Ja Némirovskyn koko tuotanto on projektinani.

Aurinkoisia päiviä vleillä

Vietimme suomalaisten kavereiden kanssa neljä päivää Verloren vleillä, Eland's Bayn lähellä, Martinin vanhempien mökillä. Aurinko paistoi, mikä tuntui ihanalta, koska pari viime viikkoa on satanut Kapkaupungissa. Sen verran sadetta on tullut vleilläkin, että luonto oli ihan vihreänä. Viimeksi oli vielä kovin kuivaa ja ruskeaa, mutta nyt joka paikassa kasvoi ruohonkorsia ja pieniä kukkasia. Istuimme talon terassilla kutomassa ja lukemassa auringossa.

Pimeä tulee näin syksyllä jo kuudelta, joten aurinkokennoilla toimivat lasipurkkilamput Solar Jar'it (Consol valmistaa)olivat kovassa käytössä. Iltaisin oli viileää, joten istuimme takkatulen edessä, ja yöllä niin kylmä, että keräsimme kaikki villapeitot kaapeista päällemme - koipallojen hajusta välittämättä.

Sain tämän nipun piikkisian piikkejä naapurin Tessiltä vleillä. Seuraavana päivänä löysimme tieltä kuolleen piikkisian, mutta jotenkin en halunnut muistaa sen ruhjoutunutta ruumista piikkejä katsoessani. Otimme vain muutaman piikin, joita oli raadon ympärillä. Piikit lähtevät kyllä helposti irti, kun niitä vetäisi. En ollut koskaan ennen nähnyt piikkisikaa luonnossa, ja ihmettelin sen piikkejä ja outoa ulkonäköä.

Kesäinen käsityö

Näin helteellä ei tee mieli kutoa mitään paksua ja kuumaa, joten tartuin tähän huiviin, jota aloin kutoa jo muutama kuukausi sitten. Lanka on hyvin ohutta mohairia, ja sitä kudotaan paksuilla puikoilla aina oikeaa. Todella helppoa ja aivotonta hommaa - sopii kesään! Huomaa myös puikot, jotka on tarkoitettu lapsille, jotka opettelevat kutomaan. Muovipuikot ovat kätevät reissussa ja sopivan mittaiset tähän huiviin. Viileä veden väri miellyttää myös näin helteellä. Väriterapiaa!

Emthuzini Sun Hat ja maksaläiskät

Kevät tulee hitaasti, mutta vanhasta kokemuksesta tiedän, että Afrikan aurinko on ihan eri tavalla polttava kuin Suomen. Huomasin viikko sitten kädessäni tummia läiskiä, joita ihmettelin, kunnes tajusin, että kyseessä ovat maksaläiskät. Kyllä, juuri sellaiset, joita tulee vanhemmille ihmisille. Ja minä olen 37-vuotias. Mutta auringosta ne varmasti tulivat, sillä nyt, kun on satanut, ne ovat (onneksi) haalistuneet. En kuitenkaan haluaisi maksaläiskiä vartalooni tai vielä pahempaa kasvoilleni. Ja olen huolissani myös ihosyövästä. Niinpä olen panostanut aurinkovoiteisiin: 30 SPF vartalolle ja 50 kasvoille. Ja lisäksi sun stick -puikko, jota kuljetan käsilaukussa.

Tämä eteläafrikkalainen hattumerkki valmistaa kauniita hellehattuja, jotka antavat 50-kertaisen aurinkosuojan. Olen erittäin kiinnostunut. Hatut maksavat noin 35 euroa.
http://www.sunhats.co.za/