Silverminen luonnonsuojelualueella

Tuossa eräänä lauantaina kävimme kävelemässä Silverminen luonnonsuojelupuistossa. Se sijaitsee Kapkaupungin laidalla lähellä Muizenbergiä ja Tokaita ja Sea Pointista sinne ajaa noin puoli tuntia. Alueella on tosiaan joskus ollut hopeakaivos, mutta nyt siellä on ulkoilureittejä ja grillauspaikkoja. Alue sijaitsee aika korkealla vuoren rinteellä, joten siellä on usein ihan erilainen säätila kuin keskustassa. Meidän siellä käydessämme Sea Pointissa oli pilvetön taivas, mutta Silverminessa pilvet leijuvat fynbosin yllä aivan meidän korkeudellamme, ja tuuli yltyi puolentoista tunnin kävelyretkemme aikana kovaksi.

Kävelimme sisääntuloportilta patoaltaalle, joka muistuttaa tekojärveä. Vesi oli kylmää, mutta märkäpuku päällä siellä joku tarkeni uidakin. Grillipaikkoja oli kymmeniä ja ne olivat melkein kaikki käytössä. Reittimme nimi oli Riverside walk tai joku vastaava, ja polku kulki tosiaan kaiken aikaa joen tai puron rantaa. Silverminessa on todella kaunista ja siellä on erimittaisia reittejä, joista voi valita oman kunnon ja tuulen mukaan. Mekin menemme sinne taatusti uudelleen!

http://www.sa-venues.com/game-reserves/wc_silvermine.htm

12 km kävelylenkki kevätkukkien keskellä Saldanhassa

Martinin serkku pyysi meitä perheensä kanssa Saldanhaan luonnonsuojelualueelle 10 km kävelylle kukkia katsomaan. Nyt on länsirannikolla Flower Season eli kukka-aika. Saldanha sijaitsee meren rannalla, lähellä Langebaania, mistä olen kirjoittanut aiemmin. Tämä luonnonsuojelualue on armeijan koulutusyksikön alueella ja sinne on vapaa pääsy. Kävelyretken järjesti Martinin serkun seurakunta, jonka toimintaan hän osallistuu aktiivisesti. Itse kävelyretkellä ei kuitenkaan ollut mitään uskonnollista toimintaa.

Lähdimme lauantaiaamuna kello 9 ajamaan kohti Saldanhaa ja olimme perillä luonnonsuojelualueella kello 10.30. Kaikki muut olivat kuitenkin puolisen tuntia myöhässä, joten pääsimme liikkeelle kello 11.30. Luonnonsuojelualue oli todella upea! Kukat olivat pääasiassa keltaisia, mutta joukossa oli pinkkejä kukkia ja oranssejakin. Kukat tuoksuivat ihanilta, vähän niin kuin kamomillalta ja fynbosilta. Alueella oli myös paljon lintuja, jotka jahtasivat termiittejä. Nyt on termiittien muuttoaika ja niitä on kaikkialla. Onneksi ne eivät vaivanneet meitä. Oli lämmin päivä, varsinkin keskipäivän aikaan, noin 22 astetta. Aurinkovoiteesta huolimatta kaulani ja niskani vähän punottavat edelleen.

Kävelimme rauhallista tahtia ja palasimme takaisin autoille klo 15 eli kävelimme 3,5 tuntia. Oppaamme paljasti lopuksi, että matkaa oli tullut noin 12 km. Selkää ja jalkoja väsytti ja illalla nukahdimme aikaisin ja nukuimme kuin tukit. Raikasta ilmaa ja liikuntaa ja mukavaa seuraa riittämiin. Hyvä päivä. Kuvassa olen vasta noin puolimatkassa tauolla.

http://www.saldanhabay.com/

Kruger Parkin eläimiä

Safarilla Big 5 ovat seuraavat eläimet: elefantti, sarvikuono, puhveli, leijiona ja leopardi. Näimme kaikki muut, mutta emme leopardia. Se onkin kuulemma vaikea löytää.

Lisäksi näimme kirahveja, pahkasikoja, hyeenoja, paviaaneja, vervet monkeys eli vihermarakatteja tai vervettejä, seeproja, wildebeest eli gnu-antilooppeja, kuduja, impaloita ja muita antilooppeja ja paljon lintuja, kuten fish eagle -parin ja kuningaskalastajia. Aivan mahtavaa!

Ostimme kirjan, jossa on kuvia eläimistä ja merkitsimme siihen päivämäärän viereen, kun näimme eläimen. Keräilyvimma iski. Otamme kirjan mukaan myös eni kerralla, sillä Krugeriin on pakko päästä uudestaan!

Eräänä päivänä tien viertä tallusti noin 20 yksilön norsulauma. Kun lauma kasvaa näin isoksi, se kuulemma yleensä hajoaa kahtia. Aikuiset muodostivat muurin pienten poikasten ympärille, mutta olivat muuten rauhallisia. Elefantti voi olla hyvin vaarallinen, jos se hermostuu. Se pystyy kaatamaan auton kärsällään.

Sarvikuojakin näimme ihan läheltä. Se oli jännittävää. Kuukausi sitten 11 sarvikuonoa löytyi tapettuna Krugeristä. Salametsästäjät olivat vieneet niiden sarvet. Niinpä alueella näkyi sotilaita sarvikuoja suojelemassa. Hyvä niin.

Ja vanha ystävämme kirahvi alla. Oli aika hurjaa nähdä tiellä juoksenteleva kirahvi.

Yksinäinen hyeena katseli sekin tulvatuhoja sillalla.

Martin ja Justin kävivät eräänä aamuna aikaisin ajelulla, ja saivat vastaantulijalta vihjeen: kolme urosleijonaa makaa pensaan juurella autojen kääntymäpaikalla. He kävivät heti kuvaamassa leijonat, ja tulivat hakemaan meidät tytöt aamusuihkusta suoraan leijonia katsomaan. Niiden harjat olivat niin upeita, niin karheita... Leijonat makasivat samassa paikassa koko päivän, joten arvelimme niiden sulattelevan jotakin suurta!

Warthog eli pahkasika yllä ja gnu-antiloppi eli wildebeest alla.

Impalat olivat aina seuranamme ja niistä oli meille paljon iloa koko matkan ajan.

Kruger Park vei sydämeni

Vietimme Kruger Parkissa vain muutaman päivän 23.-27.1.12, mutta matka jäi mieleen varmasti loppuiäkseni. Näimme eläimiä ja maisemia, jotka tuntuivat heti tutuilta - sen verran monta luontodokumenttia olen Afrikan eläimistä nähnyt.Teimme matkan yhdessä suomalais-eteläafrikkalaisen pariskunnan ja heidän neljävuotiaan tyttärensä kanssa. He ovat käyneet Krugerissa monta kertaa, ja heidän tiedoistaan oli paljon hyötyä meillekin.

Kruger Parkissa ei saa nousta autosta ulos missään muualla kuin leireissä. Harva haluaa uhmata sääntöä, ellei halua leijonan ruuaksi. Niinpä päivämatkat piti suunnitella hyvin, jotta pääsimme sopivin väliajoin syömään ja vessaan. Nopeusrajoitus on asfalttitiellä 50 km tunnissa ja hiekkateillä 40 km tunnissa. Käytännössä ajoimme vielä hitaammin, koska vauhdissa ei ehdi nähdä pensaiskoissa syöviä tai lepääviä eläimiä.

Tässä aluksi kuvia majapaikoistamme ja puiston maisemista. Seuraava postaus näyttää, mitä eläimiä näimme.

Vietimme ensimmäisen yön Lower Sabien leirissä telttaseinäisessä talossa ja kuuntelimme kaskasten ja hippojen eli virtahepojen ääntelyä yöllä. Urosten murahtelu kuuluu kauas ja tuntui siltä, kuin hippo olisi seissyt teltan vieressä. Aamulla ensimmäisenä näimmekin virtahepoperheen rannassa. Hieno kokemus heti alkuun!

Kolme seuraavaa yötä vietimme Skukuzan leirissä, missä jaoimme talon ystäviemme kanssa. Siellä oli kaikki mukavuudet, vaikka talon loistoaika taisi olla joskus 80-luvulla. Terassilla juoksenteli vervet monkey -apinoita. Martin kuuli grillipaikalla bushbabyn vauvan itkua muistuttavan huudon ja näki sen kiiluvat silmät.

Nämä kuvat ovat Skukuza Campin päärakennuksesta. Leirillä oli myös posti, pankki, kauppa, kongressikeskus ja ravintoloita. Seinässä oli puiston perustajien kuvat.

Viikko ennen matkaamme luonnonpuistossa ja koko Mpumalangan maakunnassa oli rankkasateita ja sen seurauksena tulvia. Lähtiessämme kuulimme, että luonnonpuisto olisi 80% kunnossa, mutta totuus oli ehkä 50%. Moni hiekkatie pysyi suljettuna. Tämä silta oli kokenut kovia: sen kaiteet olivat vääntyeet tulvaveden kuljettamien puidenrunkojen ja maamassan alla.

Maisemat olivat sateiden jälkeen rehevän vihreät.

Juuri noin se kävi: Kun olin keskittynyt katselemaan kauniita maisemia, äkkiä jostain puskasta erottui elefantti tai kirahvi tai puhvelilauma.

Muistoja Verloren vlei'ltä

Maalla oli taas ihanan rauhallista, mutta on hauska olla taas netti- ja mobiiliyhteyksien päässä. Ja sähkö on myös mukava luksusasia! Oli aika kuivaa ja vlein vesi matalalla. Suomalaiset ystävämme olivat mukana, ja heistä tuli matkan aikana lintubongareita. Vlei on osa luonnonsuojelualuetta.

Durbanin ilmastokokous alkaa huomenna

Durbanissa alkaa huomenna YK:n ilmastokonferessi, jossa koetetaan jälleen saada aikaan kansainvälisiä sopimuksia, jotka pysäyttäisivät ilmastonmuutoksen. Ympäristöministeri Maite Nkoana-Mashabanen tiedotteessa kerrotaan näin, lyhennettynä:

The 17th Conference of the Parties (COP17) to the UN Framework Convention on Climate Change and the 7th Conference of the Parties serving as the Meeting of the Parties (CMP7) to the Kyoto Protocol begins in Durban.The Conference is at ministerial level, and we expect up to 20 000 participants at the conference and related events. This figure includes around 16 000 officials at ministerial, negotiator and officials level to take part in the conference, 1,500 members of media and 20,000 civil society representatives.

We have said repeatedly that the outcome in Durban should be balanced, fair and credible and that it should seek to preserve and strengthen the multilateral rules-based response to climate change. The approach to reach a balanced, fair and credible outcome in Durban must be informed by the principles that form the basis of UNFCCC climate change negotiations. These principles include multilateralism, environmental integrity, fairness (common but differentiated responsibility and respective capabilities, equity,) and honouring of all international commitments and undertakings made in the climate change process.

Indeed, we can and should live up to the COP17/CMP7 theme: WORKING TOGETHER, SAVING TOMORROW TODAY.

http://www.cop17-cmp7durban.com

Valokuvaaja Pieter Hugo

Valokuvaaja Pieter Hugo on ollut esillä Suomessakin sekä Kiasmassa että Wäinö Aaltosen Museossa Turussa. Hän on yksi arvostetuimmista tämän hetken eteläafrikkalaisista nykytaiteilijoista. Hugon valokuvat tuovat esiin outoja, marginaaliin jääviä ilmiöitä, kuten hyeenoja kasvattavat ja niiden kanssa esiintyvät miehet Nigeriassa ja kaatopaikalla roskia erottelevat miehet ja pojat Ghanassa. Kovia kokeneiden miesten kasvot ja ilmeet ovat vaikuttavia, samoin erikoisista perspektiiveistä nähty, usein tuhottu luonto taustalla. Käypä katsomassa kuvia verkkosivulla. Ne eivät jätä kylmäksi.

Tässä hänen verkkosivuiltaan Permanent error -valokuvasarjan esittely:

PERMANENT ERROR

For the past year Hugo has been photographing the people and landscape of an expansive dump of obsolete technology in Ghana. The area, on the outskirts of a slum known as Agbogbloshie, is referred to by local inhabitants as Sodom and Gomorrah, a vivid acknowledgment of the profound inhumanity of the place. When Hugo asked the inhabitants what they called the pit where the burning takes place, they repeatedly responded: ‘For this place, we have no name’.

Their response is a reminder of the alien circumstances that are imposed on marginal communities of the world by the West’s obsession with consumption and obsolesce. This wasteland, where people and cattle live on mountains of motherboards, monitors and discarded hard drives, is far removed from the benefits accorded by the unrelenting advances of technology.

The UN Environment Program has stated that Western countries produce around 50 million tons of digital waste every year. In Europe, only 25 percent of this type of waste is collected and effectively recycled. Much of the rest is piled in containers and shipped to developing countries, supposedly to reduce the digital divide, to create jobs and help people. In reality, the inhabitants of dumps like Agbogbloshie survive largely by burning the electronic devices to extract copper and other metals out of the plastic used in their manufacture. The electronic waste contaminates rivers and lagoons with consequences that are easily imaginable. In 2008 Green Peace took samples of the burnt soil in Agbogbloshie and found high concentrations of lead, mercury, thallium, hydrogen cyanide and PVC.

Notions of time and progress are collapsed in these photographs. There are elements in the images that fast-forward us to an apocalyptic end of the world as we know it, yet the alchemy on this site and the strolling cows recall a pastoral existence that rewinds our minds to a medieval setting. The cycles of history and the lifespan of our technology are both clearly apparent in this cemetery of artifacts from the industrialised world. We are also reminded of the fragility of the information and stories that were stored in the computers which are now just black smoke and melted plastic.

http://www.pieterhugo.com/

Viikonloppu maalla

Martinin vanhemmilla on mökki länsirannikolla, lähellä pikkukaupunkia nimeltä Elands Bay. Mökki on luonnonsuojelualueella ja maisema on rauhoittava. Vesialue kuvassa on veli eli sen vesi tulee merestä, mutta ei ole enää yhtä suolaista kuin merivesi. Yöllä heräsin hiljaisuuteen ja aamulla linnunlauluun. Luonnonsuojelualueella on myös antilooppeja eli elandeja, jotka katselivat meitä rauhassa, kun ajoimme niiden ohi autolla.

Kävimme myös Elands Bay'ssä kävelemässä hiekkarannalla ja keräämässä simpukoita. Nyt löysin ensimmäisen kerran myös merisiilin kuoria.

Muuten meininki oli lähinnä tällaista: laiskottelua auringossa.

Merielämää on suojeltava

Eilen koetimme osallistua Save Our Seabirds Film Festivaliin Waterfrontin "amfiteatterissa", mutta emme kuulleet ääniraidasta mitään, joten katsoimme vain yhden lyhytelokuvan, jossa oli hienot merimaisemat. Elokuvan nimi oli The Guardian ja se kertoi Afrikan pingviineistä saarella, jossa niitä suojellaan. Alla tietoa laajemmin tapahtumasta. Meren ja sen asukkien suojelu kiinnostaa minua kovasti.

National Marine Week
The purpose of National Marine Week is to create awareness of the marine and coastal environment, promote the sustainable use and conservation of these resources, for the benefit of all both present and future generations.
As custodian of the marine resources in South Africa, the Department of Environmental Affairs is the lead driver for National Marine Week.

2011 SOS SAVE OUR SEABIRDS FESTIVAL
Theme: Save our Oceans. Save our Seabirds
This year, we aim to:
• Create awareness of global overfishing
• Create awareness of global pollution
• Educate the public on what they can do to help
• Inspire people to make a difference