Jäähyväiset – tältä erää

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös aikamme Kapkaupungissa. Muutamme joulukuussa takaisin Suomeen, mutta tarkoituksemme on joidenkin vuosien jälkeen palata tänne toiseen kotimaahamme. Tätä kirjoittaessa asumme jo mieheni vanhempien luona länsirannikolla. Kapkaupungissa käydessämme käymme suorastaan haikeana Sea Pointin Promenadella kävelemässä. Näin se vain arki muuttuu nostalgiseksi!

Muutimme Etelä-Afrikkaan heinäkuussa 2011 eli olemme asuneet täällä kaikkiaan kaksi ja puoli vuotta. Emmepä arvanneet, että palatessamme Suomeen meitä onkin kolme. Vauvamme kasvaa kohisten ja saa meidät hyvälle tuulelle pienillä ihmeteoillaan. Tänään hän löysi varpaansa! Kun asuu kaukana perheestä, voi perhe tullakin entistä tärkeämmäksi. Samalla uudessa kotimaassa mieheni perhe on tullut minullekin läheiseksi. Nyt tuntuu tosiaan siltä, että elämme elämämme kahdessa maassa vuorotellen ja kumpikin maa on koti. Voi olla, että ensi kerralla asumme jossakin toisessa kaupungissa, vaikkapa pikkukaupungissa. Olemme viihtyneet hyvin täällä länsirannikolla esimerkiksi.

Tulimme tänne vain kahden ison matkalaukun kanssa ja samalla tavalla aiomme lähteä. Mutta muutto osoitti, että kahdessa vuodessa tavaraa kertyy salakavalasti kaappeihin ihan kamalasti! Jouduimme lainaamaan peräkärryn, että saimme tavaramme mieheni vanhempien vintille. Pelkät astiat ja keittiötavarat veivät monta laatikkoa. Tavoitehan oli elää 100 tavaraa -liikkeen mukaisesti vähällä omaisuudella täällä, mutta niin vain on kertynyt vaatteita, siivoustarvikkeita, kirjoja, levyjä, muutama taulu jne. Ja tietysti sitä vauvakamaa. Mutta siitä onneksi pääsemme aika hyvin eroon, koska puolivuotias tarvitsee aika eri tavaraa kuin sitä nuorempi vauva. Kierrätykseen vain. Pakatessa tuli mieleen, miten kamalasti kamaa meillä on Suomessa varastossa, eikä enää tee mieli haalia niin paljon tavaraa mukaan. Hyvä niin.

Kuvassa olemme Cape Agulhasissa viime heinäkuussa. Cape Agulhas on Afrikan mantereen eteläisin kärki. Nyt meidän täytyy tietysti käydä ottamassa vastaava kuva Nordkappissa!

Kiitos tuhannesti kaikille blogin lukijoille! Oli hienoa jakaa arkinen elämämme ja reissumme teidän kanssanne. Kiitos myös lukuisista yhteydenotoista. Kapkaupunki todella kiinnostaa suomalaisia nykyään ja tänne tullaan sekä asumaan että matkailemaan. Etelä-Afrikka on napannut suuren osan sydäntäni ja suosittelen lämpimästi lyhyenpää tai pidempää vierailua täällä.

Ikävintä ulkomailla asumisessa minusta on se, että joutuu eroon kotimaassa asuvista ystävistä ja perheestä. Mutta parasta on se, että olen saanut uuden perheen täällä ja uusia ystäviä, joiden kanssa voin jakaa muistot näistä vuosista. Kiitos Kapin suomalaisille ja erityisesti meidän tyttöporukalle, joka kokoontui harvakseltaan, mutta jokainen treffi oli tärkeä!

Bye bye! See you soon!
Love, Päivi

Tyttö tuli!

Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun sydämeni suli! Niinhän se Irwin lauloi aikoinaan ja näin kävi meillekin. Olemme onnellisia ja iloisia uudesta perheenjäsenestämme Renéestä. Lähiaikoina blogipostauksia tulee varmaan aika harvakseltaan, mutta palaan myöhemmin uudella innolla.

Tällainen linkki osui silmiini sanomalehdessä: Arvostettu afrikkalaisen taiteen huutokauppa pidetään toukokuun lopussa Kapkaupungissa ja katalogi on verkossa. Ken on kiinnostunut, hän klikatkoon: http://www.provenanceart.co.za/catalogue

Villasukkia helteessä

Meillä on ollut tänä vuonna Kapkaupungissa todella hieno ja kuuma kesä. Helteet alkoivat marraskuussa, eivätkä ole hellittäneet kuin hetkeksi. Mutta mitä tekee hullu suomalainen hien virratessa pitkin selkää? Kutoo tietysti villasukkia tulevan talven varalle. Koska me suomalaiset tiedämme, että talvi tulee aina - nopeammin ja kylmempänä kuin luulisi. Ystäväni Lotta epäili aiheellisesti, huovuttuvatko sukat hikisissä näpeissäni kutomisen aikana, mutta ei huolta. Luotettava suomalainen villalanka ei kärsinyt lainkaan yllättävistä kutomisolosuhteista.

Ensimmäinen pari on kudottu Novitan perusohjeella harmaata ja poltetun oranssin väristä 7 veljestä -lankaa yhdistelemällä. Varren kapeat raidat ovat jotain muuta lankaa, joka löytyi varastoistani. Eikös ole aika hieno raita-design? Ne menevät sukulaistytölle täällä Kapissa. Villasukkadiplomatiani perhepiirissä täälläpäin maailmaa jatkuu!

Toinen pari on kudottu ilman kantapäätä kiertäen 2 oikein 2 nurin. Ohje löytyy Pirkanmaan kotityön julkaisemasta ohjekuvastosta "Sukkia", jonka ostin heinäkuussa 2012. Raitavärjätty 7 veljestä -lanka tekee raidat itsestään. Nämä sukat ovat minulle ja ihan mun väriset!

Tänään on ihana ilma, 25 astetta. Lempilämpötilani. Ai milloin ilmat viilenevät täällä päin? Pääsiäisestä alkaen.

Rantajoulu ja maustekakkua uutena vuotena

Joulumme sujui helteisissä merkeissä Hermanuksen merenrantakaupungissa. Minäkin kävin uimassa 17-asteisessa meressä ja lämmittelin sitten 30 asteen lämmössä. Hermanuksessa on monta hyvää rantaa ja joulun aikaan ne täyttyvät lomalaisista. Koko kaupunki oli täynnä ihmisiä, mikä tarkoitti jonottamista kaupoissa ja liikenteessä. Mutta mukavaa oli! Vietimme joulun Martinin veljen perheen kanssa.





Tänään, uudenvuodenaattona on tämän näköistä täällä Sea Pointissa (alla). Tuulista ja 25 astetta. Aurinko paistelee.



Ystäväni ja kaimani Päivi lähetti minulle joululahjaksi piparkakkumaustetta ja päätin leipoa sitä käytäen maustekakun. Nyt meillä tuoksuu joululta! Vietämme uutta vuotta rauhallisesti kotosalla tänä vuonna, mutta herkuttelua emme aio unohtaa.



Jaan tässä tämän kakun ohjeen, koskapa sen avulla olen onnistunut leipomaan hyviä kakkuja jo 20 vuoden ajan.

Hyvä kahvikakku

200g pehmeää voita
2 dl sokeria
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

Vaihtoehtoisia mausteita:

1 rkl piparkakkumausteseosta
tai
1 rkl kardemummaa
tai
5 rkl tummaa kaakaojauhetta

Yhdistä ensin pienemmässä kulhossa kuivat aineet eli jauho, vaniljasokeri, leivinjauhe ja mausteet. Hiero isommassa kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten lisäten lopussa jauhoseosta, jos taikina meinaa juoksettua. Nostele lopuksi rauhallisesti loput jauhoseoksesta taikinaan. Nostele taikina voideltuun rengasvuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013!

Lämmintä joulumieltä!

Iloista joulua täältä Kapkaupungin helteistä!

Seison tässä eräänlaisen kuusen juurella Sea Pointin Beach Roadilla. Lämpötila kuvaushetkellä noin 30 astetta, vaikka kello oli jo kahdeksan ja aurinko laskemassa. Täällä on ollut tosi lämmin viikko, eilen jopa 38 astetta, joten tuntui tosi ihanalta, kun lämpötila laski 26 asteeseen tänään.

Jouluksi menemme Hermanuksen merenrantakaupunkiin,jonne ajelee puolisentoista tuntia täältä Kapista. Vietämme joulua Martinin veljen perheen kanssa siellä. Joulusiivouksen ehtii siis tekemään, kun palaamme reissusta. Ostimme kaksi joululahjaa lapsille, joita näemme jouluna, ja rasiallisen Quality Street -karkkeja. Lähetin kolme joulukorttia perheelleni Suomeen. Ruokaostokset hoidamme sitten Hermanuksessa. Joulukoristeet: kaksi juuttienkeliä nostin esille olohuoneeseen. En voi siis sanoa stressanneeni joulusta tänäkään vuonna!

Kiitos kaikille blogin lukijoille kuluneesta vuodesta. Merry Christmas!

Päivi

Tämän talven viimeiset villasukat

Vielä ennen helteitä sain kaksi paria pikkutyttöjen villasukkia valmiiksi. Pinkkiä tietty! Menivät 10- ja 7-vuotiaille Martinin serkun tytöille.

Lauantaiksi on ennustettu 27 astetta!

12 km kävelylenkki kevätkukkien keskellä Saldanhassa

Martinin serkku pyysi meitä perheensä kanssa Saldanhaan luonnonsuojelualueelle 10 km kävelylle kukkia katsomaan. Nyt on länsirannikolla Flower Season eli kukka-aika. Saldanha sijaitsee meren rannalla, lähellä Langebaania, mistä olen kirjoittanut aiemmin. Tämä luonnonsuojelualue on armeijan koulutusyksikön alueella ja sinne on vapaa pääsy. Kävelyretken järjesti Martinin serkun seurakunta, jonka toimintaan hän osallistuu aktiivisesti. Itse kävelyretkellä ei kuitenkaan ollut mitään uskonnollista toimintaa.

Lähdimme lauantaiaamuna kello 9 ajamaan kohti Saldanhaa ja olimme perillä luonnonsuojelualueella kello 10.30. Kaikki muut olivat kuitenkin puolisen tuntia myöhässä, joten pääsimme liikkeelle kello 11.30. Luonnonsuojelualue oli todella upea! Kukat olivat pääasiassa keltaisia, mutta joukossa oli pinkkejä kukkia ja oranssejakin. Kukat tuoksuivat ihanilta, vähän niin kuin kamomillalta ja fynbosilta. Alueella oli myös paljon lintuja, jotka jahtasivat termiittejä. Nyt on termiittien muuttoaika ja niitä on kaikkialla. Onneksi ne eivät vaivanneet meitä. Oli lämmin päivä, varsinkin keskipäivän aikaan, noin 22 astetta. Aurinkovoiteesta huolimatta kaulani ja niskani vähän punottavat edelleen.

Kävelimme rauhallista tahtia ja palasimme takaisin autoille klo 15 eli kävelimme 3,5 tuntia. Oppaamme paljasti lopuksi, että matkaa oli tullut noin 12 km. Selkää ja jalkoja väsytti ja illalla nukahdimme aikaisin ja nukuimme kuin tukit. Raikasta ilmaa ja liikuntaa ja mukavaa seuraa riittämiin. Hyvä päivä. Kuvassa olen vasta noin puolimatkassa tauolla.

http://www.saldanhabay.com/

Sweet Home Cape Town!

Kotona ollaan erinomaisen mukavan kesälomamatkan jälkeen. Oli ihana nähdä Suomessa perhettä ja ystäviä, mutta on myös tosi kiva olla täällä omassa kotona. Kun saavuimme, täällä Kapissa satoi kaatamalla kaksi päivää putkeen, mutta nyt on ollut pari hienoa, aurinkoista päivää. Laventelini näyttävät nauttivan sateesta ja suorastaan rehottavat näin talvella.

Ystävämme Mari ja Ilpo saapuivat tänään tänne ja tänä iltana menemme Ocean Basket -ravintolaan herkuttelemaan merenelävillä. Mukavaa, että jotkut ystävät seuraavat meitä tänne asti!

Verloren vlein lämmin syysviikonloppu

Olimme pitkän viikonlopun Verloren vleillä Eland's Bayn lähellä, noin 250 kilometrin päässä Kapkaupungista länsirannikkoa pitkin. Mieheni Martinin vanhemmilla on siellä holiday house eli mökki. Talossa ei ole sähköjä, mutta suihkut ja vesivessat löytyy. Siellä ollaan aina internetin ja pääosin myös kännykän toiminnan ulottumattomissa, joten siellä tulee luettua ja kudottua paljon. Näin juhannuksen lähestyessä täällä etelässä päivä on lyhyimmillään, ja aurinko laskee jo kuudelta. Päivä on siis kovin lyhyt, kun sähkövaloja ei ole. Käytämme öljylamppuja ja uutuutena myös kuvissa näkyviä Consolin Solar Jar -aurinkokennolamppuja.

Oli lämmin viikonloppu: noin 25 astetta joka päivä, mutta illalla viileni ja yöllä oli noin 10 astetta. Istuimme kumminkin puupolttoisen grillin äärellä ulkona melkein joka ilta. Martinin veli oli perheineen myös vleillä, ja meillä oli oikein hauskaa.

Kaikki on nyt niin vihreää länsirannikolla, missä kesällä aurinko polttaa pellot ja niityt ruskeaksi. Otin kuvan auton ikkunasta, mistä näkyy oikeastaan vain väri: hehkuva vihreä. Joitakin kukkiakin oli jo putkahdellut esiin, mutta varsinainen kukka-aika eli flower season alkaa elokuussa. Silloin menemmekin vleille seuraavan kerran, koskapa kesä-heinäkuussa olemme tietysti Suomessa!









Luin Lauren Beukesin Moxylandin loppuun. Hieno kirja tulevaisuuden Kapkaupungista! Ja Némirovskyn koko tuotanto on projektinani.

Kirstenboschissa äitienpäivänä

Sunnuntaina ajelimme Kirstenboschin kasvitieteelliseen puutarhaan kävelylle. Siellä oli paljon ihmisiä äitienpäivää viettämässä ja ruohikolla piknikillä. Minun äitini oli kasvitieteilijä, joten tämä oli oikein sopiva tapa viettää äitienpäivää. Proteoista osa oli kukassa, mutta muuten oli aika syksyistä. Näimme valtavan kilpikonnan, jonka kilpi oli noin 45 cm halkaisijaltaan. Tuntui aivan epätodelliselta, kun se kömpi puskasta polulle!

Nicolan villasukat - ja mun omat

Teen nykyään sukkia kaikille tutuille täällä, erityisesti näille uusille sukulaisilleni. Nämä sinivalkoiset sukat menevät Nicolalle, joka on Martinin serkun vaimo. Hän asuu Johannesburgissa, mutta on tulossa viikon päästä käymään Kapissa.

Kuten lähikuva näyttää, olen oppinut tekemään siistin kantapään! Suomalainen ystäväni Jaana oli täällä käymässä ja neuvoi, että sen sijaan, että poimisin silmukat kantapäähän, minun pitää kutoa ne, jolloin silmukat eivät veny. Kiitos neuvosta!

Sain muuten Jaanalta tuliaisiksi tosi hienot pitsisukat, jotka hän oli itse kutonut. Ehkä minäkin vielä joskus osaan tehdä tällaiset. Mukavaa, että sain itsellenikin hienot sukat.

Raidallinen mohairkauluri ja Elands Bayn "red tide"

Kolean pääsiäisviikonlopun tuotos: mohairkauluri. Tein sen yhdessä illassa langoista, jotka jäivät yli Tessin kaulurista. Martin nappasi kuvan tänään.

Täällä kuva Tessin kaulurista ja ohje kauluriin:
http://kotikapkaupungissa.blogspot.com/2012/03/muhkea-mohairkauluri.html

Täällä sanotaan, että talvi alkaa pääsiäisestä ja viikonloppu olikin viileä. Olimme neljä päivää vlei-talossa Martinin serkun Andrew'n perheen kanssa, ja kahtena päivänä satoi rankasti ja ensimmäisenä yönä oli ukkosta. Andrewn tyttäret olivat ensin ikävissään, kun tajusivat, että jos ei ole sähköjä, ei ole myöskään televisiota,mutta pikkuhiljaa he innostuivat maalaiselämästä. Kiipesimme katsomaan bushmannien luolamaalauksia, ja niistä tytöt innostuivat kovasti.

Sunnuntaina oli aurinkoista, vaikkakin vain 20 astetta ja menimme Elands Bayn rannalle. Siellä oli "red tide" ja meri näytti todella ruosteenpunaiselta. Ranta oli täynnä merilevää, kelpiä, joka haisi kamalalta lahotessaan. Tapasimme rannalla Martinin lapsuuden ystäviä, jotka kutsuivat meidät omalle mökilleen syömään crayfishejä eli rapuja, joita oli helposti poimittavissa red tiden vuoksi. Herkuttelimme grillissä höyrytetyillä ravuilla ja valkosipulivoilla. Nam! Rapuja voi syödä, koska ne ryömivät ajoissa ulos merestä red tiden aikaan, mutta esimerkiksi simpukoista tulee myrkyllisiä. Meri oli kaukana rannasta, ruskea ja haisi pahalta. Onneksi red tide ei kestä kovin kauaa.

Täällä selitetään hyvin, mistä red tidessa eli "punaisessa vuorovedessä" on kyse: http://www.botany.uwc.ac.za/envfacts/redtides/
"These discolourations are caused by dense concentrations of the microscopic plants of the sea, the so-called phytoplankton."

Etelä-Afrikassa ei oikeastaan ole kevättä tai syksyä vaan siirrytään suoraa ja yhtäkkiä kesästä talveen. Eilen illalla kietouduimme jo villapaitoihin ja huiveihin. Mutta tänään on lämpimämpi ja loppuviikoksi luvattiin taas +35. Intiaanikesä!