Velokhaya - townshipin pyöräilyklubi

Näin juuri enca-TV-kanavalla dokumentin Velokhaya -pyöräilyklubista, joka auttaa Khayelitshan nuoria löytämään tekemistä itselleen. Näin Velokhaya esittelee itsensä omilla sivuillaan:

The Velokhaya Life Cycling Academy – or Velokhaya for short - is a not-for-profit organisation based in Khayelithsha which uses a range of holistic, educationbased cycling programmes to give children from disadvantaged communities in South Africa – such as Khayelitsha - the skills and opportunities they need to make a success of their lives. In other words, we grow champions on and off the bike.

The word Velokhaya is derived from the French word for cycling (velo) and the Xhosa word for home (khaya) – as such, we’re regarded as the ‘home of cycling’ in Khayelitsha.

We currently run two programmes – a road and a BMX cycling programme – and use these to involve township youth in a positive, after-school activity and to supplement their formal education by teaching them important life skills such as discipline, determination, dedication, teamwork and how to win and lose etc.

www.velokhaya.com

Hieno yhteisöprojekti tarvitsee jatkuvasti myös tukea, esim. pyöriä ja kypäriä:

Contribute to Velokhaya today by emailing info@lifeacademy.co.za

Krikettisunnuntai

Tänään istuin neljä tuntia krikettikentän laidalla katselemassa, kun Martin pelasi veljensä ja heidän ystäviensä ja tuttujensa kanssa krikettiä Camps Bayn lukion urheilukentällä. Tämä on kunnioitettava saavutus, sillä en ymmärrä kriketistä mitään. Onneksi oli hyvää seuraa, eväitä ja kudin mukana. Krikettiottelun seuraaminen on eteläafrikkalainen sunnuntaiperinne. Kävelin Camps Baystä kotiin (50 minuuttia), joten sain liikuntaa minäkin. Kentältä oli hienot näkymät 12 apostoles -vuorille ja merelle, missä oli tänään korkea aallokko.

Open Book Festival ja rugby

Osallistuin perjantaina Open Book Festivaliin Kapkaupungissa ja kuuntelin pari kiinnostavaa esitystä. Kirjoitin pitkän sepustuksen mobiilikirjallisuudesta nuorille Café Voltaire -blogiin:
http://avaincafevoltaire.blogspot.com/

Muuten täällä on nyt erittäin ajankohtaista rugby. Uusi-Seelannissa on nimittäin käynnissä rugbyn maailmanmestaruuskisat ja Etelä-Afrikka on hallitseva maailmanmestari, joten TV on täynnä rugbya. Ja pelit pelataan ja katsotaan telkusta aikaisin aamulla aikaeron vuoksi. Rugby on onneksi aika suoraviivaista, toisin kuin kriketti, josta en vieläkään ymmärrä mitään. Rugbyssa isot äijät punnertaa kasassa ja juoksee välillä pallon kanssa viivan yli, jolloin tulee maali. Jee. Mutta täällä rugbysta on tullut kansallisen yhtenäisyyden symboli. Nelson Mandelan kannustuksella myös mustat alkoivat tukea valkosuten lajina pidettyjä rugbynpelaajia vuonna 1995, ja silloin EA voitti MM-kultaa. Viime vuonna sama ihme saatiin toistettua, ja juuri koko kansan tuella. Perjantaina pidetään bokka-T-paitaa eli rugbyjoukkueen kannustuspaitaa päällä. Ja tosiaan: jos valkoiset alkoivat kastoa jalkapalloa viime vuonna, niin mustat pitävät rugbypaitaa tänä vuonna. Hieno homma! Yhtenäisyyden eteen pitää todella nähdä vaivaa täällä kahden varallisuustason maassa.