Viinitilat Lourensford ja Waterkloof

Viime viikonloppuna kävimme kahdella viinitilalla Martinin serkun Gabrielin ja hänen vaimonsa kanssa. Toinen oli Lourensford ja se sijaitsee Somerset Westissa. Toinen sen sijaan Somerset Westin ja Stellenboschin rajalla oleva Waterkloof. Molemmat olivat oikein kiinnostavia kokemuksia. Ensin Lourensford:

Tila on perustettu vuonna 1700, vaikka rakennukset ovat uusia. Maistoimme seitsemää eri viiniä ja lisäksi joitakin heidän erikoistarjouksiaan. Ostimme muutaman pullon viinejä, jotka eivät kestä muutamaa kuukautta pidempään enää ja voivat olla jo huonoja, jos meillä on huono tuuri. Hinta oli kuitenkin vain R20 / pullo ja maistamamme erä oli hyvää. Söimme lounasta viinitilan ravintolassa ja minun risottoni oli erinomaista. Lourensfordissa paahdetaan myös kahvia ja ostin paketin heidän Cardinal Sins -paahtoaan, joka on mukavan pehmeää. http://www.lourensford.co.za/ Sitten Waterkloof:

Waterkloofin päärakennus on palkittu arkkitehtuuristaan, eikä ihme. MAisemat ravintolasta olivat huikeat ja rakennus oli suunniteltu niin, että ne näkyivät jokaiselle ravintolassa istuvalle. Rakennus sai The Great Wine Capitals Best of Wine Tourism Award for Architecture and Landscape in 2012. Arkkitehdin nimi on Mitch Hayhow. Haluaisin mennä joskus ravintolaan syömään hyvässä seurassa. Viinitkin olivat oikein hyviä. www.waterkloofwines.co.za

Kirjoja kouluihin ja minulle myös

Kassillinen kirjoja, joita olen ostellut pitkin vuotta antikoista hintaan R5 eli 0,50€ per kirja, päätyi Parkhurst Primary -koulun upouuteen kirjastoon. Vain 10 prosentilla Etelä-Afrikan kouluista on kirjasto, ja niinpä vapaaehtoisin lahjoituksin kootaan nyt koulukirjastoja. Otin yhteyttä Book Lounge -kirjakauppaan, jonka uutiskirjeessä kerrottiin, että he kokoavat koulukirjastoa, ja he pyysivät tuomaan kassin kirjakauppaan.

Book Lounge sijaitsee keskustassa, Company's Gardensin lähellä Buitenkantin ja Roelandin risteyksessä. Siellä järjestetään kirjojen julkistamistilaisuuksia, kirjailijatapaamisia ja muita kirjallisuustilaisuuksia. En ole vielä osallistunut niihin, vaikka haluaisin kovasti. Kirjakauppa oli oikein viihtyisä ja sen valikoima oli monipuolinen, vaikka kauppa ei ollut iso. Hyvä tunnelma. Ostin tietysti itselleni kirjan palkkioksi hyvästä teostani. Imraan Coovadian romaani kertoo kimppatakseista ja niiden värikkäästä asiakaskunnasta ja yhteiskunnan ongelmista. Se sijoittuu Kapkaupunkiin ja ymmärtääkseni erityisesti townshipeihin.

Luen parhaillaan Lauren Beukesin Moxylandia, joka sijoittuu Kapkaupunkiin vuonna 2018 ja on hurja scifi-dystopia. Tykkään todella paljon. Beukesin Zoo Citystä kirjoitin aiemmin toisessa blogissa: http://avaincafevoltaire.blogspot.com/2012/03/elaimellista-menoa-joburgissa.html

Kouluihin voi lahjoittaa kirjoja myös Bookeryssa, Book Loungea vastapäätä: http://www.equaleducation.org.za/bookery1

Irma Stern

Kirjoitin toiseen blogiini eteläafrikkalaisesta taiteilijasta, Irma Sternistä. Jutun voi lukea täällä: http://elossa1930.blogspot.com/2012/05/irma-stern.html

Oliivi-festivaalit Riebeek-laaksossa

Viime sunnuntaina ajelimme Riebeek Valley'hin, joka on sisämaassa, Paarlin jälkeen, noin 70 km Kapkaupungista. Siellä oli vuosittaiset oliivi-festivaalit. Viinialueilla nimittäin viljellään myös oliiveja. Maistelimme erilaisia oliiviöljyjä, oliiveja, tapenadeja ja oliivi-kosmetiikkaa. Samoilla tiloilla oli myös viinintuotantoa, joten maistoimme samalla pari lasia viiniäkin. Maksoimme R80 eli noin 8€ passista, jolla pääsimme kaikkiin kohteisiin. Ensimmäinen pysähdys oli mielestäni paras: Kloovenburg. Siellä oli mukavaa haitarimusiikkia, heinäpaaleja tuoleina, ihan hyvää punaviiniä ja oliivituotteita.

Seuraava pysähdys oli Het Vlock Casteel, missä söimme lounasta. Ruoka oli sellaista festivaaliruokaa, vaikka olikin piirasta ja bobootieta. Tämä vaikutti selvästi enemmän maatilalta kuin viinitilalta, vaikka kyllä siellä viiniäkin tehdään. Jono oli niin pitkä, että emme edes maistaneet heidän viiniään. Oliiveja napsimme kyllä ja kiertelimme markkinoilla.

Riebeek Westin ja Riebeek Kasteelin välissä on viinitila Allersverloren, jonka punaviiniä saa Alkostakin.Se oli pitkään suosikkimme Suomessa, joten halusimme ehdottomasti käydä siellä. Jotenkin viinit eivät kuitenkaan vastanneet odotuksiamme. Martinin mielestä viinimakumme on kehittynyt, mutta minä uskon, että saimme joskus parempaa vuosikertaa. Heidän portviininsä on kyllä hyvää.

Viimeinen pysähdyksemme oli Riebeek Cellars, joiden viini oli aikamoista litkua. Hinnatkin olivat alle R40 per pullo. PAri oliivia nappasimme suuhumme ja lähdimme kotia kohti.

Kaikkialla oli markkinameininkiä, joten mukaamme tarttui seuraavaa: tuoretta nugaata, savustettuja ja balsamico-vinnietikassa marinoituja oliiveja, oliiviöljykäsivoide ja aprikoosihilloa.

Nämä passit ostimme muuten melkein täyteen hintaan eli 150 randia yhteensä eräältä kaupustelijalta ennen ensimmäiseen paikkaan menoa. Tietysti meitä hieman huijattiin: mies oli itse käyttänyt yhden siäänpääsyn kummastakin! Onneksi emme olisi muutenkaan menneet siihen kohteeseen. Ei jäänyt kaivelemaan, koska meillä oli oikein onnistunut päivä.

Sininen keramiikkamaljakko

Ostin keramiikkamaljakon Sea Pointin Main Roadin kirpputorilta hintaan R15 eli 1,5 euroa. Sen pohjassa luki Zohar Pottery ja kapkaupunkilainen puhelinnumero. Googlaamalla selvisi, että keramiikkapajan omistaja kuoli vuonna 2009. Pidän maljakon väristä ja muodosta. Siinä on ankaruutta ja kuitenkin materiaalin sileyttä. Maljakko on sopivan kokoinen monenlaisille kukille, kuten näille krysanteemeille, jotka ostin jo ennen vappua. Sekä kukat että maljakko sopivat keveälle kukkarolleni erinomaisesti.

Ilta oopperassa: Boheemielämää

Vietimme lauantai-illan Artscape'ssa kuunnellen Puccinin oopperaa La Bohème. Kyse oli paikallisesta oopperaproduktiosta ja viihdyimme oikein hyvin. Mimin roolin esitti Nozuko Teto, ja hänestä pidimme kaikki paljon. Vaikka La Bohème on surullinen ooppera, siinä oli myös iloiset hetkensä. Olimme oopperassa isolla porukalla, sillä keksimme jo helmikuussa, että olisi mukava mennä oopperaan Martinin sukulaisten kanssa. Mukana oli kaksi hänen tätiään ja serkkuja ja veli puolisoineen. Kaikkiaan meitä oli kymmenen. Sitten vielä ystävämme, joka oli Johannesburgista käymässä oli varannut liput aivan meidän paikkojemme vierestä. The more the merrier. Tämän yhteisen kokemuksen muistamme toivottavasti aina. Kuvalähde ja lisätietoa oopperasta: http://www.capetownopera.co.za/index.php?option=com_content&view=article&id=113&Itemid=170

Nicolan villasukat - ja mun omat

Teen nykyään sukkia kaikille tutuille täällä, erityisesti näille uusille sukulaisilleni. Nämä sinivalkoiset sukat menevät Nicolalle, joka on Martinin serkun vaimo. Hän asuu Johannesburgissa, mutta on tulossa viikon päästä käymään Kapissa.

Kuten lähikuva näyttää, olen oppinut tekemään siistin kantapään! Suomalainen ystäväni Jaana oli täällä käymässä ja neuvoi, että sen sijaan, että poimisin silmukat kantapäähän, minun pitää kutoa ne, jolloin silmukat eivät veny. Kiitos neuvosta!

Sain muuten Jaanalta tuliaisiksi tosi hienot pitsisukat, jotka hän oli itse kutonut. Ehkä minäkin vielä joskus osaan tehdä tällaiset. Mukavaa, että sain itsellenikin hienot sukat.