Muutimme mieheni kotimaahan mukanamme vain isot matkalaukut, ja harkitsemme jokaista kotiin liittyvää ostosta tarkkaan. Tutustumme ihmisiin ja uuteen kotikaupunkiimme pikku hiljaa, kortteli kerrallaan. Miten kodista tulee koti toisella puolen maailmaa?
Klikkaa blogipostauksen kuvaa, niin saat kuvat isompina esiin!
tiistai 29. toukokuuta 2012
Tuunaa maljakko neulomalla
Olen hyvin tyytyväinen uuteen maljakkooni! Maljakko on tosin vanha. Olen omistanut sen jo jonkin aikaa ja se on kirpparilta ostettu. Mutta kudoin sille sukan tai säärystimen, joka muunsi sen aivan erilaiseksi. Sain idean sisustuslehdistä, joiden mukaan neuletekstuurit ovat hyvin trendikkäitä myös sisustustavaroissa. Kudoin maljakon päällisen kuin sukan varren.
Ohje tässä: Luo tarvittava määrä silmukoita maljakon koosta riippuen. Tähän maljakkoon tarvittiin 42 silmukkaa. Kudo sukkapuikoilla suljettuna neuleena 2 oikein, 2 nurin 10 kierrosta, sitten yksi kierros kokonaan nurjaa, sitten taas 10 kierrosta 2 oikein, 2 nurin jne. Lopuksi kudo kolme kierrosta kokonaan nurin ja päättele silmukat kutomalla nurin. Käytin valkoista villalankaa, joka vastaa esim. Seitsemää veljestä Suomessa, ja sukkapuikkoja numero 3,5.
Superhelppoa ja lopputulos on hauska. Näyttää siltä, että piikkisian piikit ovat lämpimässä maljakossa. Asetelma näyttää erityisen hyvältä kynttilänvalossa. Tällä tavoin voi tuunata maljakon, jonka väristä ei pidä, tai jossa on kuvio, joka ei enää miellytä. Kannattaa valita aika suora maljakko, niin tuunaaminen on helpompaa. Samalla tavalla voi koristaa laseja kynttilälyhdyksi kutomalla pitsineuletta, niin valo näkyy läpi.
Syysjuttuja
Kun Kapkaupungissa on syksy, sataa paljon, ja täällä Sea Pointissa on usein sumua. Lion's head -vuori peittyy sumuun, samoin meri. Tässä tänään napattu kuva.
Parvekekukat tykkää, kun sataa, ja lämpötila on laskenut noin 20 asteeseen. Iltaisin on kylmempää, jopa alle 10 astetta. Laventelit erityisesti nauttivat, mutta pelakuutkin on piristyneet.
Vuoden ympäri saa kuitenkin hedelmiä, ainakin appelsiineja. Tässä salaatissa on myös granaattiomenan siemeniä, jotka miellyttävät sekä silmiä että suuta. Täällä ohje salaattiin: http://www.ruokala.net/resepti/appelsiinisalaatti-2
Parvekekukat tykkää, kun sataa, ja lämpötila on laskenut noin 20 asteeseen. Iltaisin on kylmempää, jopa alle 10 astetta. Laventelit erityisesti nauttivat, mutta pelakuutkin on piristyneet.
Vuoden ympäri saa kuitenkin hedelmiä, ainakin appelsiineja. Tässä salaatissa on myös granaattiomenan siemeniä, jotka miellyttävät sekä silmiä että suuta. Täällä ohje salaattiin: http://www.ruokala.net/resepti/appelsiinisalaatti-2
perjantai 25. toukokuuta 2012
S. A. Agulhas II
Etelä-Afrikan valtio tilasi vuonna 2009 STX Finlandin Rauman telakalta arktisen tutkimusaluksen, joka saapui Kapkaupungin Waterfrontiin toukokuun alussa tänä vuonna. Olin tyytyväinen, kun huomasin, että laiva oli vielä satamassa ja sain napattua pari kuvaa. Laivaan voi ottaa sata matkustajaa ja 44 miehistön edustajaa, joille kaikille on majoitustilat. Lisäksi laivassa on mm. 4000 m3 lastiruuma, kenttä helikopterille, tiloja näytteiden ottoa ja tutkimista varten, sääasema, nostokurki ja sairaalaosasto. Alusta käytetään Antarktiksen tutkimiseen.
Kapteenin lokikirja neitsytmatkalta ja lisätietoa aluksesta: http://www.saagulhasii.co.za/
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Aurinkoisia päiviä vleillä
Vietimme suomalaisten kavereiden kanssa neljä päivää Verloren vleillä, Eland's Bayn lähellä, Martinin vanhempien mökillä. Aurinko paistoi, mikä tuntui ihanalta, koska pari viime viikkoa on satanut Kapkaupungissa. Sen verran sadetta on tullut vleilläkin, että luonto oli ihan vihreänä. Viimeksi oli vielä kovin kuivaa ja ruskeaa, mutta nyt joka paikassa kasvoi ruohonkorsia ja pieniä kukkasia. Istuimme talon terassilla kutomassa ja lukemassa auringossa.
Pimeä tulee näin syksyllä jo kuudelta, joten aurinkokennoilla toimivat lasipurkkilamput Solar Jar'it (Consol valmistaa)olivat kovassa käytössä. Iltaisin oli viileää, joten istuimme takkatulen edessä, ja yöllä niin kylmä, että keräsimme kaikki villapeitot kaapeista päällemme - koipallojen hajusta välittämättä.
Sain tämän nipun piikkisian piikkejä naapurin Tessiltä vleillä. Seuraavana päivänä löysimme tieltä kuolleen piikkisian, mutta jotenkin en halunnut muistaa sen ruhjoutunutta ruumista piikkejä katsoessani. Otimme vain muutaman piikin, joita oli raadon ympärillä. Piikit lähtevät kyllä helposti irti, kun niitä vetäisi. En ollut koskaan ennen nähnyt piikkisikaa luonnossa, ja ihmettelin sen piikkejä ja outoa ulkonäköä.
Pimeä tulee näin syksyllä jo kuudelta, joten aurinkokennoilla toimivat lasipurkkilamput Solar Jar'it (Consol valmistaa)olivat kovassa käytössä. Iltaisin oli viileää, joten istuimme takkatulen edessä, ja yöllä niin kylmä, että keräsimme kaikki villapeitot kaapeista päällemme - koipallojen hajusta välittämättä.
Sain tämän nipun piikkisian piikkejä naapurin Tessiltä vleillä. Seuraavana päivänä löysimme tieltä kuolleen piikkisian, mutta jotenkin en halunnut muistaa sen ruhjoutunutta ruumista piikkejä katsoessani. Otimme vain muutaman piikin, joita oli raadon ympärillä. Piikit lähtevät kyllä helposti irti, kun niitä vetäisi. En ollut koskaan ennen nähnyt piikkisikaa luonnossa, ja ihmettelin sen piikkejä ja outoa ulkonäköä.
Wonkiwaren mukeja
Muistat ehkä valkoiset mukit, joissa on ruusukuvio? Nyt ostin niiden kaveriksi kaksi tällaista vähän karumpaa kuppia, jotka ovat myöskin Wonki Waren valmistamia. Hyvän kokoinen muki, joka sopii käteeni. Nyt meillä on siis neljä tällaista valkoista mukia ja lisäksi kaksi sinivalkoraitaista mukia. Mieheni Martinin mielestä se on varmasti tarpeeksi...
www.wonkiware.co.za
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Villasukkahaaste
Sain kaverilta Hyvän Mielen Sukat -villasukkahaasteen: Kudo sukat tai sukkia mielenterveysongelmista kärsiville nuorille. Mikäpäs siinä. Väriä ja lämpöä heidänkin elämäänsä. Kyseessä on siis suomalainen haaste ja se löytyy täältä:
http://hyvanmielensukat.blogspot.com/2012/04/haaste-neulo-hyvan-mielen-sukat.html?spref=fb
tiistai 15. toukokuuta 2012
Kirstenboschissa äitienpäivänä
Sunnuntaina ajelimme Kirstenboschin kasvitieteelliseen puutarhaan kävelylle. Siellä oli paljon ihmisiä äitienpäivää viettämässä ja ruohikolla piknikillä. Minun äitini oli kasvitieteilijä, joten tämä oli oikein sopiva tapa viettää äitienpäivää. Proteoista osa oli kukassa, mutta muuten oli aika syksyistä. Näimme valtavan kilpikonnan, jonka kilpi oli noin 45 cm halkaisijaltaan. Tuntui aivan epätodelliselta, kun se kömpi puskasta polulle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

























