Koti Kapkaupungissa
Muutimme mieheni kotimaahan mukanamme vain isot matkalaukut, ja harkitsemme jokaista kotiin liittyvää ostosta tarkkaan. Tutustumme ihmisiin ja uuteen kotikaupunkiimme pikku hiljaa, kortteli kerrallaan. Miten kodista tulee koti toisella puolen maailmaa?
Klikkaa blogipostauksen kuvaa, niin saat kuvat isompina esiin!
torstai 10. lokakuuta 2013
Jäähyväiset – tältä erää
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös aikamme Kapkaupungissa. Muutamme joulukuussa takaisin Suomeen, mutta tarkoituksemme on joidenkin vuosien jälkeen palata tänne toiseen kotimaahamme. Tätä kirjoittaessa asumme jo mieheni vanhempien luona länsirannikolla. Kapkaupungissa käydessämme käymme suorastaan haikeana Sea Pointin Promenadella kävelemässä. Näin se vain arki muuttuu nostalgiseksi!
Muutimme Etelä-Afrikkaan heinäkuussa 2011 eli olemme asuneet täällä kaikkiaan kaksi ja puoli vuotta. Emmepä arvanneet, että palatessamme Suomeen meitä onkin kolme. Vauvamme kasvaa kohisten ja saa meidät hyvälle tuulelle pienillä ihmeteoillaan. Tänään hän löysi varpaansa! Kun asuu kaukana perheestä, voi perhe tullakin entistä tärkeämmäksi. Samalla uudessa kotimaassa mieheni perhe on tullut minullekin läheiseksi. Nyt tuntuu tosiaan siltä, että elämme elämämme kahdessa maassa vuorotellen ja kumpikin maa on koti. Voi olla, että ensi kerralla asumme jossakin toisessa kaupungissa, vaikkapa pikkukaupungissa. Olemme viihtyneet hyvin täällä länsirannikolla esimerkiksi.
Tulimme tänne vain kahden ison matkalaukun kanssa ja samalla tavalla aiomme lähteä. Mutta muutto osoitti, että kahdessa vuodessa tavaraa kertyy salakavalasti kaappeihin ihan kamalasti! Jouduimme lainaamaan peräkärryn, että saimme tavaramme mieheni vanhempien vintille. Pelkät astiat ja keittiötavarat veivät monta laatikkoa. Tavoitehan oli elää 100 tavaraa -liikkeen mukaisesti vähällä omaisuudella täällä, mutta niin vain on kertynyt vaatteita, siivoustarvikkeita, kirjoja, levyjä, muutama taulu jne. Ja tietysti sitä vauvakamaa. Mutta siitä onneksi pääsemme aika hyvin eroon, koska puolivuotias tarvitsee aika eri tavaraa kuin sitä nuorempi vauva. Kierrätykseen vain. Pakatessa tuli mieleen, miten kamalasti kamaa meillä on Suomessa varastossa, eikä enää tee mieli haalia niin paljon tavaraa mukaan. Hyvä niin.
Kuvassa olemme Cape Agulhasissa viime heinäkuussa. Cape Agulhas on Afrikan mantereen eteläisin kärki. Nyt meidän täytyy tietysti käydä ottamassa vastaava kuva Nordkappissa!
Kiitos tuhannesti kaikille blogin lukijoille! Oli hienoa jakaa arkinen elämämme ja reissumme teidän kanssanne. Kiitos myös lukuisista yhteydenotoista. Kapkaupunki todella kiinnostaa suomalaisia nykyään ja tänne tullaan sekä asumaan että matkailemaan. Etelä-Afrikka on napannut suuren osan sydäntäni ja suosittelen lämpimästi lyhyenpää tai pidempää vierailua täällä.
Ikävintä ulkomailla asumisessa minusta on se, että joutuu eroon kotimaassa asuvista ystävistä ja perheestä. Mutta parasta on se, että olen saanut uuden perheen täällä ja uusia ystäviä, joiden kanssa voin jakaa muistot näistä vuosista. Kiitos Kapin suomalaisille ja erityisesti meidän tyttöporukalle, joka kokoontui harvakseltaan, mutta jokainen treffi oli tärkeä!
Bye bye! See you soon!
Love, Päivi
Tunnisteet:
100 tavaraa,
blogit,
Cape Agulhas,
hyvästit,
koti,
perhe,
ystävät
torstai 26. syyskuuta 2013
Café Voltaire -blogissa Lauren Beukesista
Kirjoitin eteläafrikkalaisen Lauren Beukesin romaanista The Shining Girls kritiikin Café Voltaire -blogiin. Tervetuloa lukemaan!
http://avaincafevoltaire.blogspot.com/2013/09/ainutkertaiset-naiset-ja-samana.html
http://avaincafevoltaire.blogspot.com/2013/09/ainutkertaiset-naiset-ja-samana.html
torstai 18. heinäkuuta 2013
Deon Meyerin dekkarista Café Voltairessa
Kirjoitin Café Voltaire -blogiin kritiikin eteläafrikkalaisen Deon Meyerin dekkarista Kuolema päivänkoitteessa. Romaani sijoittuu talviseen, sateiseen Kapkaupunkiin. Tervetuloa lukemaan!
http://avaincafevoltaire.blogspot.com/2013/07/murha-talvisessa-kapkaupungissa.html
http://avaincafevoltaire.blogspot.com/2013/07/murha-talvisessa-kapkaupungissa.html
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Vauvalle kudottua
Odotusaikana puikot suihkivat jatkuvasti, koska kutominen oli raskaana olevalle juuri sopivan jännittävän puuhaa. Tässä joitain kutomiani vauvan vaatteita. Nyt olen ymmärtänyt, että vauvoille kannattaa tehdä ihan erilaisia vaatteita kuin lapsille, jotka jo istuvat ja kävelevät. Moni vaate jää käyttämättä, koska se on kömpelö pukea ja pitää päällä. Onneksi tuo liila villatakki sentään on onnistunut ja sitä käytämme. Nyt kudon pikku mekkoa puolivuotiaalle aprikoosinvärisestä puuvillan ja villan sekoitteesta.
Vihreän hilkan ohje: http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=b14&d_id=7&lang=fi
Vihreän villatakin ohje: http://www.ullaneule.net/0308/ohjeet_helmitipu.html
Liilan villatakin ohje: http://www.ullaneule.net/0105/ohjeet_nea.html
Vauvalle ostamistani vaatteista nolon moni on Made in China, mutta ensimmäisessä kuvassa on joitakin paikallisten merkkien vaatteita, kuten Naartjie ja Mü and Me. Olisi kuitenkin pitänyt uskoa, kun kaikki sanoivat, että vauvat tarvitsevat vain potkupukuja. Niin totta!
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Vauva ja tuhat tavaraa
Jos joku vielä muistaa, niin muutimme tänne mukanamme vain matkalaukut ja tavoittelimme 100 tavaraa -liikkeen mukaisesti vähäistä tavaramäärää kodissamme. No, nyt meillä on vauva ja tuhat tavaraa! Olemme jo ehtineet kutsua tytärtämme ekokatastrofivauvaksi, koska ärhäkkä vaippaihottuma sai meidät vaihtamaan vaippaa vartin välein ja lämmittämään vauvaa hiustenkuivaajalla jatkuvien vaipanvaihtojen ajan. Pyykkikonekin pyörii kaiken aikaa. Onneksi kuitenkin saimme jotain vauvakamaa myös lainaksi ja käytettynä, joten teimme jotakin ekologista. Kuvassa on vauvan sänky, jonka lainasimme sukulaisilta täällä Kapissa. Vuodetekstiilit ompeli anoppi ja paikallinen ompelimo. Täällä kannattaa hyödyntää pikkuisia ompelimoja, joissa hinnat on hyvin kohtuulliset ja samalla työllistät käsityöläisen. Olen kutonut paljon itse vauvalle nuttuja, pipoja, sukkia ja vilttejä. On ollut ihan mahtavaa saada käytettyjä vauvanvaatteita tutuiltamme! Vauvat kasvavat niin nopeasti, etteivät vaatteet ehdi kulua. Säästimme pitkän pennin.
Aluksi oli vaikea tietää, mitä vauvalle kannattaa ostaa ja mitä ei. Lykkäsimme ensin Baby Björnin ostoa, mutta se on kyllä ollut hintansa väärti. Ostimme senkin käytettynä. Toinen kätevä tavara on tuo kuvassa näkyvä sitteri tai "sitter-napper" merkkiä Tiny Love, jossa vauva voi joko istua tai maata. On kiva, että vauvalla on oma paikka myös olohuoneessa. Jossakin vaiheessa muutamme taas Suomeen, joten olisi turhaa ostaa lapselle nyt tavaraa, joka kestää koko lapsuuden ajan. Yhden nallen kyllä ostin Design Indabasta jo ennen Renéen syntymää.
Renée onkin jo kaksi kuukautta vanha ja kasvaa kohisten. Viimeisin opittu taito saa äidin iloiseksi: hymy!
tiistai 21. toukokuuta 2013
Tyttö tuli!
Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun sydämeni suli! Niinhän se Irwin lauloi aikoinaan ja näin kävi meillekin. Olemme onnellisia ja iloisia uudesta perheenjäsenestämme Renéestä. Lähiaikoina blogipostauksia tulee varmaan aika harvakseltaan, mutta palaan myöhemmin uudella innolla.
Tällainen linkki osui silmiini sanomalehdessä: Arvostettu afrikkalaisen taiteen huutokauppa pidetään toukokuun lopussa Kapkaupungissa ja katalogi on verkossa. Ken on kiinnostunut, hän klikatkoon: http://www.provenanceart.co.za/catalogue
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Blogisynttärit & kameliapuutarha & yllätysuutinen
Olet kenties huomannut, että olemme viimeiset 9 kuukautta eläneet jotenkin hissukseen. No, selitys löytyy ensimmäisestä kuvasta: olen raskaana. Vauvan pitäisi syntyä ensi viikolla täällä Kapkaupungissa ja odotamme jo kovasti pientä tyttöämme. Juhlistan tällä yllätysuutisella blogin toista syntymäpäivää ja lupaan kertoa vauva-valmisteluista lisää lähitulevaisuudessa. Kiitos kaikille lukijoille, joita elämä Kapkaupungissa kiinnostaa!
Juhlistan synttäreitä ja yllätysuutista kukkakuvin. Kävimme Vergelegenin viinitilalla Somerset Westissä ihailemassa vuoden ensimmäisiä kamelioita. Vergelegenissä on todella hieno puutarha, joka on voittanut lukuisia palkintojakin. Siellä on 17 erilaista osiota, joista yksi on hämyisä kameliapuutarha. Se on Etelä-Afrikan ainoa Camelia Garden of Excellence ja maailman mittakaavassakin harvinainen lajirunsautensa puolesta. Paras aika nähdä kamelioiden kukkivan on talvella eli kesä-elokuussa. Nyt olivat vasta ensimmäiset kukat avautuneet, mutta niissäkin oli ihmettelemistä. En tiennyt, että kameliat voivat olla keskenään niin erilaisia. Tuollainen iso, pelkistetty ja valkoinen kukka vastaa mielikuvaani kameliasta. Kukat tuoksuivat miedosti multaisilta ja ne viihtyvät tosiaan vähän hämärässä. Tällä hetkellä kukkivat kuitenkin juuri ne, jotka olivat aurinkoisimmilla paikoilla. Puutarhaan maksetaan R10 pääsymaksu (noin euro).
Lue lisää Vergelegenin kamelioista: http://www.vergelegen.co.za/camellia+garden.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)