Tänään istuin neljä tuntia krikettikentän laidalla katselemassa, kun Martin pelasi veljensä ja heidän ystäviensä ja tuttujensa kanssa krikettiä Camps Bayn lukion urheilukentällä. Tämä on kunnioitettava saavutus, sillä en ymmärrä kriketistä mitään. Onneksi oli hyvää seuraa, eväitä ja kudin mukana. Krikettiottelun seuraaminen on eteläafrikkalainen sunnuntaiperinne. Kävelin Camps Baystä kotiin (50 minuuttia), joten sain liikuntaa minäkin. Kentältä oli hienot näkymät 12 apostoles -vuorille ja merelle, missä oli tänään korkea aallokko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.